Heinäkuulle rotareilla ei ole teemaa; se on Rotaryn lomakuukausi ja rotaryvuoden alku, eikä silloin yleensä ole klubikokouksia. Kesällä tosin on paljon muuta rotarytoimintaa: klubien retkiä, kesäleirejä, vaihto-oppilaiden ohjelmaa sekä rotarytoiminnan ja SheterBoxin esittelyä erilaisissa kesätapahtumissa.
Aikaisemmin (ennen VTT eli Vocational Training Teams -aikaa) juuri kesäisin oli usein GSE-vaihtoa (Group Study Exchange). Sekin oli ammattiryhmien vaihtoa, jossa usein hyvin koulutetut ihmiset asuivat Suomessa rotaryperheissä noin viikon ja tutustuivat kanssamme suomalaiseen elämänmuotoon ja oman ammattinsa suomalaiseen näkökulmaan. Suomalaiset ammattilaiset olivat vastavuoroisesti GSE-vaihdossa saapuneen ryhmien kotimaissa. Minulle on jäänyt mukavia muistoja kahdesta GSE-kesästä: ensimmäisellä kerralla olin viikon ajan intialaisen ja toisena kesänä amerikkalaisen GSE-ryhmän autokuskina Kouvolan seudulla veljeni vanhalla Volkswagen -pikkubussilla.
Intialaiset GSE-vieraat
Kouvolan rotareiden isäntäperheet valmistautuivat mahdollisimman huolella GSE-vieraiden tuloon.
Yksi huolenaiheista oli ruoka, eli mitä vieraille tarjotaan – uskonto- ja kulttuurikysymykset tuli ottaa huomioon. No, ensimmäisenä vierailupäivänä oli ohjelmassa kiertoajelu Kouvolassa. Vähän aikaa ajeltuamme vieraat kysyivät, että missähän olisi lähin Mäkkäri, joten niin me ajoimme suoraan Prisman McDonaldsiin. Ruoka maistui vieraille erinomaisesti! He olivat heti bussiin päästyään hyvin iloista joukkoa. Usein lähti kiertämään sellainen vanhan pahvisen tupakka-askin näköinen laatikko, jossa oli kessun näköistä murua. Sitä jokainen otti sormin ja laittoi suuhun. Mie kyselin kohta, että mitä tuo on – onko se jotain intialaista piristettä? Ei ole, sanoivat, se tekee vatsalle ja ruoansulatukselle hyvää ja raikastaa hengitystä. Maistapa! Niinpä tuo kessulaatikko kiersi myös minulle.
Intialainen tapa on syödä sormineen. Seurueen rouvan mies oli saapunut jälkikäteen Suomeen, tapasimme hänet Helsingissä hotellin pihalla. Hän toi meille tervehdykseksi komean kermakakun. Kakku oli tuojan käsissä. Sitä sitten kaikki sorminemme söimme siinä hotellin pihalla. Saimme osaksemme ohikulkijoilta monenlaisia katseita.
Amerikkalaiset GSE-vieraat
Ryhmän mukana oli arkkitehti, joka oli kiinnostunut Alvar Aallon töistä ja halusi nähdä niitä. Ryhmä toivoi pääsevänsä käymään myös Venäjän rajalla. Niinpä suuntasimme kauniina kesäaamuna kohti Karhulaa, jossa on Alvar Aallon töitä. Autossa oli radio auki, ja kuulin kun Kymenlaakson radio Kotkasta kertoi, että heillä on studiolla avoimet ovet ja kahvitarjoilu. Kyselin, että mennäänkö sinne aamukahville? Niinpä muutimme ohjelmaa ja menimme Kotkan YLE:lle vierailulle. Toimittajat olivat iloisia vieraista, ja amerikkalaiset vieraamme pääsivät myös YLE:n livelähetykseen. Studiolta matka jatkui Karhulan kautta kohti Vaalimaata ja Venäjän rajaa. Heti Haminan jälkeen vastassa oli Vaalimaalle yltävä rekkajono, joka ei liikkunut mihinkään. Vieraat ihmettelivät. Soitin Vaalimaan raja-aseman päällikölle ja kerroin tilanteesta ja myöhästymisestämme. Sovimme, että ajan pikkuteitä takakautta raja-asemalle, he kyllä odottavat. Tultuamme raja-asemalle meitä vastassa oli auto vilkkuvine valoineen; sen turvin pääsimme nopeasti aivan rajalle. Vieraat pääsivät kuvaamaan venäläisiä vartijoita ja rajaa. Saimme myös hienon raja-aseman ja rajavalvonnan esittelyn.
Toisena päivänä menimme tutustumaan Repoveden Kansallispuistoon. Aamulla ajoimme Orilammen venelaiturin viereen. Laiturissa oli pitkä kirkkovene ja siinä peräprutku. Vieraat kyselivät, että koska se laiva tulee? Sanoin, että ei täällä ole laivaa, tästä turvaliivit päälle ja kirkkoveneeseen. Vähän he empivät, kun edessä näkyi vain Vuohijärven pitkä, hieman tuulinen selkä. Veneellä kuitenkin kuljimme ja katselimme kansallispuistoa. Viimeisenä kohteena oli Olhavanvuori, jonne rannasta oli reilu kilometrin matka. Alkukesä oli kauneimmillaan: kuului vaan lintujen laulua ja metsän ääniä, myös täkäläinen käärme meni kävelypolun ylitse, sitä ihmeteltiin. Olhavan vuorelta takaisin tullessamme luonnon rauha rikkoutui rajusti, kun kaksi Hornetia lensi matalalla ylitsemme, kaartoivat ja palasivat takaisin. Amerikkalaiset koneet olivat vähän häiriöksi, niitä vieraatkin ihmettelivät. Selitys oli, että presidenttimme vieraili lähellä olevassa Vekaranjärven varuskunnassa.
Hyvää kesää!
Osmo Siira
