” Emme olisi voineet kuvitella lämpimämpää vastaanottoa, kun saavuimme Indoreen 24 tunnin matkustamisen jälkeen”
Vuosi sitten lupauduimme mukaan Sjölundin Martin ideoimalle Rotary Frendship Exchange (RFE) matkalle Intiaan. Jännittävintä matkassa oli sen odottaminen: ruoan mausteisuus ja syömäkelpoisuus ylipäätään, juomavesi, suolistovaivat, pitkät lennot, perheissä asuminen, siisteys, mahdollinen kurjuuden kohtaaminen, kuumuus jne… Pelot osoittautuivat kaikkinensa turhiksi, ja tammikuun lopussa palasimme terveinä onnellisesti kotiin viidentoista päivän matkalta vatsalääkkeet käyttämättöminä pakkauksissaan.
Kuusi ensimmäistä päivää perhemajoituksessa eli kolme päivää Indoressa ja kolme Phobalissa oli ainutlaatuisuudessaan upea kokemus. Saimme todistaa, miten Intiassa sosiaalinen hyvinvointi lisääntyy ja kehittyy nopeasti. Keskiluokka kasvaa ja vaurastuu. Köyhyyttä on edelleen paljon, mikä ei tarkoita, etteivätkö ihmiset pärjäisi. Sen sijaan mielikuvaa kaikkialla olevasta kurjuudesta on aihetta oikaista. Iloinen yllätys oli aamujen raikkaus ja sininen taivas sekä kaupunkien siisteys ja vehreys.
Kummankin isäntäperheen puolisot olivat hyvin koulutettuja yrittäjiä ja aktiivisia rotareita. Perheisiin kuului myös yksityiskoulua käyvät lapset ja isovanhemmat. Apuna arjen pyörityksessä oli autonkuljettaja ja palvelijoita, joista joku on vanhusten apuna myös öisin. Tapana on, että isäntäperhe vakuuttaa kaikki työntekijöittensä kotitalouteen kuuluvat henkilöt. Meitä kuskattiin tutustumaan häkellyttävän hienoihin yksityiskouluihin, pariin uuteen sairaalaan, Unescon maailmanperintökohteisiin ja klubitapaamisiin, joissa oli rento ja iloinen, rakastava tunnelma. Klubien toiminta keskittyy lahjoittamiseen ja avustushankkeisiin. Indoren isäntäklubimmekin kokoontuu vain kerran kuukaudessa sunnuntaisin aamupäivällä hyvän ruoan merkeissä. Major Donor -tunnus oli hyvin monella klubilaisella takinkäänteessä. Intialaiset rakastavat huomionosoituksia tai ainakin niiden antamista, ja niinpä meille ojennettiin ihania kukkakimppuja ja kaulaamme pantiin kukkaseppeleitä ja värikkäitä nauhoja. Vaihdettiin viirejä ja kymmenet pönötyskuvat koettelivat hymylihastemme kuntoa.
Runsas autossa istuminen ja vähäinen liikkuminen kangisti mutta vastavuoroisesti vatsaa venytettiin alituiseen tarjotulla hyvällä ja mausteisella ruoalla. Parasta olivat kuitenkin juttutuokiot perheenjäsenten kanssa. Kotien ilmapiiri oli erittäin miellyttävä; hyväntahtoinen, rakastava, rento, järjestystä ja boheemia asennetta sopusoinnussa. Matkakvartetillemme kävi selväksi, että isossa kuvassa Suomi ja suomalaiset ovat arvostettuja kummajaisia.
Haikeina jätimme ihanat isäntäperheemme ja muutuimme turisteiksi seuraavien kahdeksan päivän ajaksi. Agra ja taianomainen Taj Mahal, Ranthamboren luonnonpuisto, Jaipurin palatsi ja linnoitus sekä käsityöaarteet, useamman kymmenen miljoonan asukkaan New Delhi ja vanha Delhi. Turisteja oli ympäri maailmaa mutta ei sanaakaan kuultu suomea. Valtava määrä muistikuvia jäi vanhaan päähän ja valokuvia kännykkään, kaikki jäsentymättömänä mössönä. Tästä johtuvaa ahdistusta helpottaakseen laati Sirkku -vaimoni pienen matkakertomuksen, jolle tuli tiivistyksestä huolimatta mittaa kuusi täyttä sivua. Sitä lukiessa on mukava odottaa ihania intialaisia isäntiämme tutustumaan kesäkuun alussa piiriimme ja saada rakkaat ystävämme kotiimme.
Kiitoksia Tiinalle, Martille ja Sirkulle ihanasta matkasta. Ollaan kyl aikamoinen kvartetti – sikses.
Sakari Alaranta
RK Lieto Vanhalinna
DGN 2026-27
”Delhissä lounastimme katukeittiön ruokaa maistaen. Hyvää oli eikä komplikaatioita”
”Taj Mahalin kauneus mykistää.”
Viimeisimmät kommentit