Kansainvälisesti kotona

Rotaryn ja rotarien yhtenä tavoitteena on edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä, suvaitsevaisuutta ja hyvää tahtoa. Tämän tavoitteen uskon sisäistäneeni, sillä perheessämme on asunut ulkomaalainen nuori yhteensä 10 vuoden ajan.  Ensimmäinen tuli vuonna 1994. Syy ottaa vaihtari oli lastemme haluttomuus lähteä lukioaikana vaihtoon. Ajattelimme, että otetaan  kotiin ulkomaalainen nuori, niin saavat lapset ”kansainvälisyyskasvatusta” kotonaan.  Koska ensimmäinen kokemus vaihto-oppilaasta oli erinomaisen hyvä, lähti vaihto-oppilaiden ottaminen niin sanotusti lapasesta. Nykyään mietityttää ottaa nuori ihminen eläkeläispariskunnan luokse, mutta ikämme ei tunnu nuoria haittaavan eikä siten myöskään se, ettei perheessämme asu enää nuorisoa.  Kaverit ovat tulleet lukion kautta ja mahdollista koti-ikävää on lieventänyt perheemme koira.

Pitempiaikaiset nuoret ovat tulleet meille montaa kautta. On ollut pari rotaryvaihtaria Australiasta ja Kanadasta. On ollut YFUn kautta tullut itäsaksalaistyttö Katja. Oman tytön ringetteharrastus toi meille kolmeksi vuodeksi kanadalaisen Kaileen ja vuodeksi ruotsalaiset Elinan ja Myn.  Lisäksi on muuten vaan tuttujen kautta tulleita, kuten Bente Saksasta ja Clarissa Espanjasta. Suomalaisäidin lapsena Clarissa halusi suorittaa lukion Suomessa ja asui meillä koko lukion ajan. Bente puolestaan lähti vaihtoon Amerikkaan, mutta ei viihtynyt. Kun koulu Saksassa ei ottanut häntä enää siksi lukuvuodeksi vastaan, hän tuli meille. Viktor ja Larissa puolestaan olivat pietarilaisen koulun No 204 suomen kielen opiskelijoita, jotka tulivat meille kielikylpyyn.  On ollut myös lukuisia viikon-parin mittaisia tuttavuuksia, lähinnä lasten koulujen kautta tulleita leirikoululaisia. Kotimme on ollut avoin myös 80-vuotiaalle Oneida -intiaanille, Up with People –ryhmän nuorelle sekä yksivuotiaalle venäläiselle Valentinalle, joka äitinsä kanssa pakeni Chilen sotilasvallankaappausta 1973.

Olemme tutustuneet monin eri tavoin eri maiden kansalaisiin – saksalaisiin, australialaisiin, kanadalaisiin, amerikkalaisiin, ruotsalaisiin, venäläisiin ja japanilaisiin. Olemme käyneet parin vaihto-opiskeljamme häissä, toinen oli Saksassa, toinen Kanadassa. Muutamat vaihtarit ovat vierailleet meillä vaihto-oppilasvuoden jälkeenkin lapsiensa tai poikaystävän tai vanhempiensa kanssa. Mekin olemme tehneet vastavierailuja. Olemme siis saaneet bonuslapsia ja bonuslastenlapsia. Tuntuu mukavalta vuosienkin päästä saada soittoja, kortteja, viestejä, hääkutsuja ym. Niitä asioita ei voi rahassa mitata.

Suomalaisille kodeille

 Valitettavan harvat suomalaiset kodit ovat oivaltaneet, mikä rikkaus on, kun saa kotiinsa asumaan vierasmaalaisen. Jos perhe elää toimeentulon rajamailla, on selvää ja jopa tarkoituksenmukaista, ettei vierasta oteta, sillä vaihtarit eivät maksa oleskelustaan perheelle mitään. Mutta jos talous on kunnossa ja kotona on tilaa yhdelle ylimääräiselle sängylle, miksi ei voisi ottaa luokseen vaihtaria? Se maksaa ruoan hinnan, mutta tuo sen takaisin kielitaitona, kultturellisena kokemuksena sekä uuden läheisen saamisena. Alkuun voi lähteä vaikka rotaryjärjestön nuorisovaihdon kautta, jossa Suomeen tulevat nuoret on tarkoin valittu. Rotarynuori on perheessä yleensä 3-4 kuukautta.

Pari ensimmäistä viikkoa tuntuu siltä, että pitää hienostella, siivota vähän enemmän, laittaa vähän parempaa ruokaa tai ainakin kattaa vähän kauniimmin, mutta sitten ei enää jaksa. Eikä vierasmaalaisen olo yhtään huonone, vaikka perhe palaa normaaliin päiväjärjestykseen. Kun nuorta kohtelee kuin omaa lastaan, hän varmasti viihtyy. Vaihtareita ei ole myöskään häirinnyt asuminen rintamamiestalon alakerrassa, autotallissa (huom. siellä ei pidetä autoa, ei ole koskaan pidetty!). Itäsaksalainen Katja totesi, että huone on suurempi kuin heidän 4 hengen kotinsa.

Elekielellä ja Googlen kääntäjällä selviää alkuun, jos yhteistä kieltä ei ole. Kun meille saapui ensimmäinen vaihtari saksalainen Katja 16 v., minä puhuin hänelle aluksi saksaa, mieheni englantia, tyttäremme 9 v. suomea ja poikamme 15 v. ei juuri mitään. Mutta suomea Katja puhui erittäin hyvin vuoden lopussa, jopa niin hyvin, että hän pääsi sen takia Lufthansalle useana vuonna kesätöihin välille Hampuri-Helsinki.

Kulttuurieroja

 Oma tarinansa ovat kaikenlaiset kömmähdykset ja hauskat tapahtumat, joita suomen kieli sekä kulttuurierot aiheuttavat. Kailee pyysi, että tehdään pannukakkia. Kerran hän etsi lasisilmiään. Larissa kertoi, että hänen isänsä on spakettiauton kuljettaja. Bente joutui vappuaattona putkaan, kun taksinkuljettaja ei ymmärtänyt osoitettamme Benten lausumana (Rieskalähteentie). Katja soitti itkien kotiinsa, kun näki tiskipöydällä sätkivän nyljetyn kalan. Shokki seurasi myös rapujuhlissa, kun Katjan sanoin ravuilta revittiin raajat ja silmät päästä! Katja myös kuivasi poimimiaan sieniä uunissamme ja lähetti niitä kirjekuoressa kotiinsa Itä-Saksaan. Viktor ihmetteli, miksi panemme likaiset astiat kaappiin. Lars taas kehui ruokiani, heillä  kun syötiin vain hampurilaisia. Tyttäremme oli Larsin luona käymässä ja kertoi tietävänsä syyn yksipuoliseen ruokailuun: Larsin perheen ainoa naispuolinen jäsen oli koira! Davidin rotaryveli Steve tuli meille usein kitara kainalossa. Ensimmäiseksi hän tosin meni jääkaapille katsomaan, mitä ruokaa olisi tarjolla. Amerikkalainen mutkattomuus lähinnä huvitti.  Jokainen meille tullut nuori on lisännyt konkreettisella tasolla tietämystämme eri kansallisuuksista, mutta erityisesti silmiä avaavaa oli saada tutustua japanilaiseen kulttuuriin sekä saada tietoa silloisen Itä-Saksan oloista ja tavoista. Myös pienen valloittavan Valentinan ja hänen äitinsä kohtalo kosketti.

Kotonakin voi siis olla kansainvälinen. Taloudellisesti vaihto-oppilaan ottaminen on kannattamatonta, mutta muuten kaikin tavoin rikastuttavaa ja palkitsevaa. Onneksemme meillä on pelkästään hyviä kokemuksia vierasmaalaisista nuorista.

Erja Vihervaara
alueen 9 AG