Hei Klaukkalan Rotary-klubi!
Meitä kaikkia on nyt viime kuukausien aikana koetellut maailmanlaajuinen pandemia, koronavirus. Australiassa olemme olleet todella onnekkaita ja turvallisissa oloissa. Australiassa pandemiaa koskevat rajoitukset alkoivat muutamaa viikkoa myöhemmin kuin Suomessa. Maanantaina 30.3. vaihdoin viimeiseen, eli neljänteen, hostperheeseeni. Samana iltana saimme tiedon, että kouluni suljettaisiin välittömästi hätäkokouksen perusteella. Tiistaista lähtien olimme siis yhdessä uuden hostperheeni kanssa ”karanteenissa”. Seuraavalla viikolla minun oli tarkoitus mennä pyöräilyleirille yhdessä Outdoor ED -ryhmäni kanssa Rottnest Island nimiselle saarelle. Se valitettavasti peruttiin. Samalla viikolla aloitin käymään muutamaa Suomen lukion kurssia etänä, koska aikaahan mulla nyt riitti ja halusin tehdä jotakin hyödyllistä. Australian kouluni siirtyi myös etäopetukseen, mutta osallistuin vain muutamalle tunnille viikossa australialaisessa koulussa, sillä aika usein tunnit menivät päällekkäin suomalaisten tuntieni kanssa. Olen todella kiitollinen koululleni täällä ymmärtäväisyydestä ja tuesta.
Kauan odottamani safari Luoteis-Australiaan peruttiin myös ja sen oli tarkoitus kestää kolme viikkoa. Kaikki piirini vaihtarit olivat tietysti pettyneitä, mutta totta kai ymmärsimme tilanteen ja sen vakavuuden. Olemme kaikki silti saaneet kokea aivan huikeita asioita vuotemme aikana ja koen olevani erittäin onnekas, kun asun pohjoisemmassa kuin muut vaihtarit. Olen käynyt kansallispuistoissa, telttaillut ja nähnyt jo paikkoja, joihin meidän oli tarkoitus mennä safarilla.
Eristyksen aikana tuli siis opiskeltua aika paljon, käytyä kävelyillä ja pakko myöntää, että tulihan sitä Netflixiäkin katsottua. Menin aina rannalle nauttimaan viimeisistä kesäpäivistä kun oli mahdollista. Kävimme myös kalastamassa muutamaan otteeseen.
Kalastamassa auringonlaskun aikaan.
Tiukasti valvottu eristys kesti täällä noin 4-5 viikkoa, eli todella vähän verrattuna esimerkiksi moniin Euroopan maihin. Kaupassa sai käydä vain silloin kuin oli tarve, käsidesit ja vessapaperi oli kaikista kaupoista loppu ja tiukkoja turvarajoja ihmisten välillä oli noudatettava. Geraldtonissa oli loppujen lopuksi vain kolme koronavirustapausta ja he kaikki parantuivat vain eristämällä itsensä täysin muista. Virus ei siis päässyt leviämään. Suomessa Uusimaa suljettiin muista maakunnista ja täällä tehtiin vastaavanlainen menetelmä, että virus ei pääsisi leviämään kaupungeista pienempiin kyliin esimerkiksi tänne Geraldtoniin. Myös koko maan rajat ja osavaltioiden rajat tietenkin suljettiin.
Pääsin huhtikuun lopussa jo näkemään kavereitani ja rajoituksia koskien henkilömäärää samassa paikassa on siitä lähtien nostettu vähitellen. Ensin kahdesta kymmeneen, kymmenestä kahteenkymmeneen ja sitten tänä viikonloppuna kahdestakymmenestä sataan. Kouluni palasi taas lähiopetukseen 29.4. ja oli aivan mahtavaa päästä näkemään kaikki koulukaverit! Luulin etten pääsisi enää näkemään heitä vaihtovuoteni aikana. Nautin kouluun palaamisesta erittäin paljon ja todella kiitollinen siitä, että sain jäädä suorittamaan vaihtoni loppuun.
Suppailemassa kavereiden kanssa.
Menossa surffaamaan koulukaverin ja hänen pikkuveljensä kanssa
Pinkki järvi Port Gregoryssä, jonka ohi ajoimme tänä viikonloppuna.
Natures Window ”Luonnon ikkuna” hostperheen kanssa.
Kalbarrin kansallispuisto.
Kalbarrin kansallispuisto – Coastal cliffs.
Enää on muutama viikko vaihtoa jäljellä ja aika on mennyt aivan huikean nopeasti. Itse elän vielä ihan helmikuuta, vaikka Suomessa on jo kesäloma. Ihanaa kesälomaa siellä kaikille ja pian jo nähdäänkin Suomessa!
Julia Olenius
Australia ’19-’20
