Pieniä muistoja rotaryvuosilta 1961 – 1998

Yrjö Peljo

Aloitin yksityispraktiikan täällä Kauhavalla helmikuussa 1961. Muita tuttuja ei meillä ollut kuin Perälän Eero ja Ailan täti Onerva, jotka olivat houkutelleet meidät Kauhavalle. Kauhavan lisäksi ilman hammaslääkäriä olivat Yli- ja  Alahärmä, Kortesjärvi, Evijärvi ja Lappajärvi. Ei silloin ehtinyt paljon sosiaalisia kontakteja solmia! Kullervo Kemppinen soitti ja esitteli itsensä ja toivotti tervetulleeksi torstai-iltaiseen rotarykokoukseen. Lyhensin työpäivää ja suunnistin kirkolle silloista kunnantaloa vastapäätä sijaitsevaan Osuuskaupan ravintolaan. Veljesjoukko toivotti minut sydämellisesti tervetulleeksi ja huomasin saaneeni lukemattoman määrän hyviä ystäviä perheineen. Heti tuli todistettua rotaryaatteen ydin – palvelemalla parhaiten saa yhteisöstä kattavan tukiverkoston. Tämän huomasin tontin ostossa ja uuden kodin rakentamisessa. Paljon myöhemmin minulle selvisi kuinka Kullervo Kemppinen oli sivuuttanut muodollisen valitsemisprosessin, joka vaaditaan uuden jäsenen hyväksymiseen rotary-yhteisöön.

Mauri Kallio, johon tutustuin varhaisessa vaiheessa, sanoi kuullessaan minun liittyneen rotareihin, että Kullervo Kemppinen on varmaan jo rautatieasemalta kaapannut minut porukkaansa! Leijonilla ja rotareilla oli silloinkin kova kilpailu saada ”hyviä” jäseniä joukkoonsa.

Yrjö Peljo klubikokouksessa v.1963. Taustalla J.Koskinen, J.Parkkonen, H.Vainionpää ja A.Järvenpää

Kauhavan rotaryklubi oli silloin vielä nuori, vajaat pari vuotta vanha. Innostus oli korkealla. Kullervo oli edellisen kuvernööri Onni Sairasen kanssa suomentanut rotary-käsikirjan ja muutakin materiaalia.Tultuaan Amerikasta kursseilta uutena piirin kuvernöörinä hän puhkui intoa. Kovana laulumiehenä hän oli saanut aikaiseksi jopa rotary-laulukirjan. Joka kokous aloitettiin aina sopivalla laululla. Vieressä istuva ukkotuomari Börje Gräsbeck kyllä vähän puhisi kun me lauloimme “Hämä – hämä – häkki” sormilla leikkien. Eivät Kullervon ja Börjen välit olleet kaikkein lämpimimmät… Oli Kullervo ainakin Oravaisten klubiin saanut tämän lauluperinteen Amerikasta tuotua. Vieraillessani siellä mökiltä lomalla ollessani vierailija sai aina valita laulun. Minun valintani oli aina “Båklandets vakra maija”. Vierailut naapuriklubeissa olivat jokaviikkoisia. Varsinkin Lapuan klubin kanssa meillä oli vilkasta vuorovaikutusta. Olihan Lapuan klubi meidän kummiklubimme.

………………………………………………….

Monet edesmenneet rotary-veljet ovat jääneet mieleeni. Muistan elävästi ukkotuomari Usko Kärjen, jolla oli vakiopaikka ikkunanpuoleisessa pöydän päässä. Jos joku erehtyi istumaan siihen, veljet huomauttivat tuolin olevan varattu. Ruokailun jälkeen Usko Kärki taisi aina vähän nukahtaa. Eipä sillä, olen itsekin joskus nukahtanut rankan työpäivän jälkeen luokite-esitelmää kuunnellessa…

………………………………………………….

Yritimme huolehtia myös veljiemme “paikkauksista”. Rotarypiirissä ja vielä valtakunnallisestikin oli kova kilpailu läsnäoloprosenteista. Kerran ollessani autolla matkalle Lapualle “paikkaamaan” näin raitilla silloisen Kelan johtajan Kyösti Ritalan ja tarjosin kyytiä. Kun hän kuuli, etten mennytkään viinakauppaan, ei kyyti kelvannut.

………………………………………………….

Rahankeruu yhteiseen kassaan on aina ollut ajankohtainen. Rahastonhoitaja on aina valitellut kassan tyhjyyttä. Alkuaikoina meillä oli jokakertaisen arvonnan palkintona pelkän nykyisen rahan asemasta pirtupullo. Sen mahdollisti se, että meitä oli jäseninä lääkäreitä ja apteekkareita. Joskus oli juhlapalkintona “Nalli ja Pommi” eli 100 g:n pirtupullo sidottuna suuren magnum samppanjapullon kaulaan. Arpojen menekki oli taattu!

………………………………………………….

Kesäretket olivat odotettu tapahtuma alkuaikoina. En muista, liittyikö tähän alusta alkaen nykyinen nuijan vaihto, mutta hauskoja ne olivat. Orrenmaan Heikki kertoi retkestä Nikolai Karin huvilalle, ehkä vuotta ennen minun liittymistäni klubiin. Siihen aikaan oli vielä rapuja runsaasti. Isosaaren Ville oli tullut Kauhavalle liikeasioissa paremmat kamppeet päällä. Täällä selvisi, että kokous onkin Lappajärvellä. Hyvine juomien kanssa nautitun rapuillallisen jälkeen Orrenmaan Heikki, tunnettu kujeistaan, sain päähänsä pistää Villen povitaskuun yhden saksiniekan evääksi. Viikon päästä Maija rupesi ihmettelemään kauheaahajua vaatekaapissa. Villellä mahtoi olla selvittelemistä.

………………………………………………….

Alkuaikoina kesäretkistä on jäänyt mieleen Matti ja Raili Laitamäen huvilalle suunnattu retki. Sattui alkukesän kaunis tyyni ilta, jolloin itikat pimensivät näkymän järvenselälle ja tunkivat joka haukkapalan mukana suuhun. Härmäläisillä veljillä oli jotakin hampaankolossa meidän uutta verojohtajaa vastaan. He päättivät juottaa hänet perusteellisesti. Tulomatkalla veromies oli tosi kalpea. Täällä lakeuksilla ei passaa verottaa aivan mahdottomasti. Ei me, mutta härmälääset!

………………………………………………….

Juhlathan ovat elämän suola. Ja me rotaryt osasimme juhlia. Juhlapaikkana olivat upseerikerhot, muuta vaihtoehtoa ei Kauhavalla tuolloin ollut. Lentosotakoulun johtaja oli itseoikeutetusti aina ollut rotary, joten luvat olivat kunnossa. Juhlien ohjelma oli perinteikäs ja siihen kuului aina puhe naisille. Upseerikerholla pidetyistä vuosijuhlista on jäänyt mieleeni Kauhavan Sanomien päätoimittajan Aimo Lahden puhe kauniimmalle sukupuolelle. Jouhevasti hän aloitti esityksensä aina antiikin ajoista. Vakavalla ilmeellä hän esitti asiansa ja juhlayleisö oli kuolla naurusta. Loppuhuipennus oli, miten kauhavalainen tunnustaa mielitietylle rakkauttaan:“Mä rakastan sua niin törkiästi!”

Yrjö Peljo naulaamassa klubimme lippua v.1985

………………………………………………….

Amerikan terveisinä Kullervo Kemppinen toi idean takkailloista. Määrätty porukka kokoontuu toistensa luo pohtimaan, mitenkä rotaryaatetta tulisi edistää ja samalla solmittaisiin lähempiä henkilökohtaisia suhteita. Vanhan Nurmentalon yläkerrassa olimme Kullervon ja Lailan vieraina pienellä porukalla. Kullervo johti innostuneesti puhetta. Ehkä me vähän parempaa maailmaa olimme rakentamassakin. Tarjoilun suhteen Kullervo piti lupauksensa, teetä ja näkkileipää. Toinen muistiin jäänyt tilaisuus, kun kokoonnuimme Nikolai ja Helmi Karin kodissa. Kokous sujui leppoisasti. isäntä myhäili joviaalisesti holkkitupakka suussa ja Helmi tarjosi meille maittavan illallisen lukuisten passarien avustamana.

………………………………………………….

Jotenkin nämä takkaillat eivät saaneet tuulta purjeisiinsa samoin kuin nämä laulutkaan selvin päin! Alahärmän apteekkari Yrjö Rintala alias Myrkky-Yrjö sen sijaan järjesti lauluiltoja, joissa vahvojen juomien voimalla lauleltiin tosi-isänmaallisia lauluja. “Isoo Antti tuli Härmästä päin…” Eiköhän sen voimasta kaatunut koko Neuvostoliitto! Minun mielestäni härmäläisissä veljissä on ollut todellista särmää. Varmaan se visio pitäjän rajat poistavasta yhtenäisestä koko Härmänmaan käsittävästä kaupungista on itänyt mielessä jo silloin kun Kauhavan rotaryklubi perustettiin. Oli selvää, että jäseniä värvätään molempien Härmäin alueelta, edustihan se silloinkin voimakkaasti teollisesti kehittyvää aluetta. Tänä vuonna tämä visio on toteutunut. Näin on todistettu rotaryklubien vaikutusmahdollisuus myös yhteiskunnan voimakkaaseen kehitykseen.   Tämä kunniajäsenemme Yrjö Peljon kirjoitus on alunperin julkaistu Kauhavan Rotaryklubin 50-vuotis historiikissa v. 2009