Uudesta-Seelannista Kauhavalle
Lucy Elwood ( os. Boys )
Tulin Kauhavalle vaihto-oppilaaksi vuonna 1994. Pyysin päästä Skandinaviaan ja olin iloinen, kun minulle tarjottiin Suomea. En tiennyt Suomesta paljoakaan. Mutta ennen vaihtoon lähtöä tapasin kauhavalaisen Mira Heinijoen, joka oli Uudessa-Seelannissa Rotaryn vaihto-oppilaana. Hän kertoi minulle perheestään ja Kauhavasta. Kauhava kuulosti hyvin pieneltä ja tasaiselta Aucklandiin verrattuna. Olin vähän hermostunut pienessä kaupungissa elämisestä, mutta molemmat vanhempani olivat kasvaneet maalla ja heidän mielestään se olisi minulle hieno kokemus.
Olin 16-vuotias saapuessani Kauhavalle. Kauhava oli erilainen kuin kotikaupunkini Auckland. Minulla oli vähän koti-ikävää parin ensimmäisen kuukauden aikana. Sekään tuskin auttoi, että saavuin keskellä tammikuuta. Kylmät talvipäivät olivat minulle shokki, sillä olin tullut kotimaani lämpimästä kesästä. Aloin tuntea itseni iloisemmaksi niihin aikoihin, kun päivistä alkoi tulla valoisampia – siinä vaiheessa osasin jo puhua vähän suomea ja minulla oli kavereita Kauhavan Lukiossa.
Opin puhumaan Suomea ihan hyvin vaihtoni aikana. Huomasin monien suomalaisten olevan ujoja tai varautuneita englanniksi puhuttaessa mutta paljon mukavampia ja avoimempia suomeksi puhuttaessa. Osaan vieläkin puhua suomea hieman, mutta olen unohtanut niin paljon. Host-pikkuveljeni Pekka (joka oli vaihtoni aikaan kahdeksanvuotias) auttoi minua todella paljon suomen oppimisessa, koska hän ei osannut englantia. Hänestä oli todella hauskaa opettaa minulle vääriä sanoja (esim. niin, että pyysin ruokapöydässä lihaa, kun hän tiesi minun haluavan vihanneksia). Muumi-kirjojen lukeminen auttoi, ja minulla on vieläkin Nuuskamuikkunen, jonka ystäväni lukiosta antoivat minulle läksiäislahjaksi. Tyttäreni pitää siitä kovasti.
Asuin neljän perheen luona. Ensimmäiseksi asuin lyhyen aikaa Heinijoen perheessä ja opettelin tarpeeksi suomea muissa perheissäni elämistä varten. Sen jälkeen asuin Luoman perheessä, Joupin perheessä ja Ollin perheessä. Pidän vieläkin yhteyttä joihinkin kavereihini ja isäntäperheisiini Suomessa. Ensimmäisinä vuosina oli vaikeaa pysyä yhteyksissä, mutta viime vuosina olen tavannut muutamia suomalaisia Facebookissa. On mahtavaa nähdä kuvia siitä, mitä suomalaiset kaverini ja perheenjäseneni nykyään tekevät.
Kun olin Suomessa, nautin suomalaisten asioiden kokeilemisesta. Pidin todella paljon pullasta, korvapuustista, kahvista, kiisselistä, leipäjuustosta, karjalanpiirakasta, lakkahillosta, pesäpallosta, saunasta (mukaan lukien Ojutjärven sauna sekä kesällä että talvella), hiihtämisestä ja ringettestä (mutta en ollut siinä yhtään hyvä). Yritin myös esitellä uusiseelantilaisia juttuja Suomessa ollessani, ja lähetinkin tämän tekstin mukana kuvan minusta opettamassa rotarylaisille maorien haka-tanssia jonkinasteisella menestyksellä.
Meillä Uudessa-Seelannissa on lunta vuorilla, muttei juuri koskaan siellä missä minä asun. Niinpä kylmän ja pimeän talven läpi eläminen oli minulle hyvä kokemus. Kaaduin useita kertoja ennen kuin opin kävelemään jäällä! Minulla on myös ihania muistoja ensimmäisestä valkeasta joulustani, esimerkiksi lumessa tarpominen joulukuusta valitsemaan. Nautin kuitenkin Suomen kesästä talvea enemmän. Lähes koko vuorokauden kestävä auringonpaiste oli minusta ihmeellistä. En tosin pitänyt hyttysistänne.
Koulussa hämmästelin sitä, että lounas tarjottiin joka päivä. Uudessa-Seelannissa kaikki pakkaavat itse omat lounaansa. Joistain ruoista pidin, mutta en pitänyt kalakeitosta, hernekeitosta tai veriletuista. Nautin todella paljon matematiikan ja fysiikan tunneista ja minulla on niiden opettajasta mukavia muistoja. Luulen, että pystyin osallistumaan matematiikan ja fysiikan tunneilla muita aineita enemmän, koska numerot ovat melko kansainvälistä kieltä. Suoriuduin koulussa varsin hyvin, mutta minua nolotti, kun en ollut luokan paras englannin kielen kokeessa. Englannissa taisi olla joitain kielioppisääntöjä, joita en ollut oppinut Uudessa-Seelannissa – vieras kieli kai opitaan eri tavalla kuin äidinkieli. Parhaiten muistan lukiosta kaverini.
Ajattelen Suomea usein – etenkin kun mieheni pitää Formula 1:stä. Laulan ylpeänä Suomen kansallislaulun, kun Kimi voittaa (mitä ei tapahdu tarpeeksi usein). Olen käynyt Suomessa uudelleen kahdesti ja isäni on vieraillut Suomessa kerran. Vierailin Suomessa joulukuussa 2000 – tammikuussa 2001 saatuani yliopisto-opiskeluni loppuun. Vierailin myös aviomieheni Johnin kanssa viikon verran vuonna 2003, kun olimme matkalla Johnin serkun häihin Ruotsiin. Lisäksi Arja ja Jorma Luoma tulivat vierailulle Uuteen-Seelantiin vuonna 2001. Oli mahtavaa saada esitellä heille maatani.
Vuoteni Suomessa oli erittäin tärkeä vuosi elämässäni. Opin paljon Suomesta, mutta myös itsestäni. Aikani Suomessa auttoi minua itsenäistymään ja kasvattamaan itseluottamusta. Kun palasin Uuteen-Seelantiin, muutin pois kotoa ja aloitin pian sen jälkeen opinnot yliopistossa. Mielestäni vuoteni Suomessa todellakin auttoi minua siirtymään lapsuudesta aikuisuuteen.
Asun yhä Uudessa-Seelannissa, mutta olen muuttanut pääkaupunkiin Wellingtoniin. Työskentelen lakimiehenä ja talousneuvojana. Menin naimisiin tammikuussa 2004 ja minulla on kolme lasta (JJ on 11-vuotias, Robbie on 9-vuotias ja Tasmin on 7-vuotias) ja yksi ottopoika (Paris on 19-vuotias). Toivon voivani vierailla taas Suomessa vuonna 2017. On hauskaa, kun saan näyttää lapsilleni, missä vietin vuoden. Nautin yhä matkustamisesta ja olen tämän tekstin mukana lähettänyt tuoreen kuvan minusta, miehestäni ja kolmesta lapsestamme Vietnamin-matkalla.
Olen erittäin kiitollinen Rotarylle tästä mahtavasta ohjelmasta. Nautin klubin tapaamisista ja arvostin jäsenten anteliaisutta. Teidän tulisi olla ansaitusti ylpeitä 40 vuodestanne tässä nuorisovaihto-ohjelmassa.
Paljon kiitoksia
Lucy
Tämä Lucy Elwoodin kirjoitus on alunperin julkaistu Kauhavan Rotaryklubin nuorisovaihdon 40-vuotishistoriikissa v. 2016
