Ympäristön tila

Itämeren tila on edelleen huolestuttava

Ihmisen toiminta heikentää Itämeren ympäristöä monella tavalla. Vieraslajeja leviää uusille alueille laivaliikenteen mukana, mereen kulkeutuu ravinteita ja haitallisia aineita maa-alueilta ja merenkulusta, ja muovien ja keinokuitujen käytön lisääntyminen näkyy merten roskaantumisena. Meriliikenteestä, rakentamisesta, merituulivoimaloista ja muusta meren hyödyntämisestä syntyy vedenalaista melua ja muutoksia virtauksissa, aallokkoisuudessa, veden lämpötilassa ja suolaisuudessa.

Vesienhoidon tavoite vuodelle 2027 on vesistöjen vähintään hyvä tila ja estää vesistöjen tilan heikkeneminen koko EU:n alueella. Oheinen kuva näyttää tilan Suomen vesistöissä ja rannikkovesissä vuonna 2019. Vihreä ja sininen osoittavat hyvän ja erinomaisen tilan. Vesistön tila arvioidaan kuuden vuoden välein.

Itämeren tilaa seurataan toki jatkuvasti. Seurantaohjelmassa tarkkaillaan meren rehevöitymistä, veden laatua, meriluontoa ja muita meren hyvinvoinnin osa-alueita. Tulosten perusteella tehdään arvio kunkin osa-alueen tilasta. Tavoitteena on, että jokaisella osa-alueella saavutetaan hyvä tila.

Tähän on vielä matkaa, mikä näkyy mm. oheisista Syken julkaisemista pohjan fosfori- ja happipitoisuuksista elokuussa 2023. Happipitoisuuskuvassa punainen tarkoittaa, että pohja on hapeton ja sininen kuvaa hyvää tilaa. Pohjaan laskenut orgaaninen aines on hajonnut, kuluttanut hajotessaan hapen ja vapauttanut fosforin. Seuraavana kesänä fosfori sitoutuu taas kasvavaan levään. Fosforia pitäisi sekä hidastaa valumasta lisää vesistöihin että saada poistettua.

Viime vuosikymmeninä kohonnut vesimassan lämpötila on myötävaikuttanut tilanteen pahenemiseen.

 Suomen ja Viron pintavesien ekologinen tila

Vesienhoidon tavoitteena koko EU:ssa on saavuttaa ja ylläpitää vähintään hyvä sisävesien ja meren tila. Tämä tavoite on asetettu vesipuitedirektiivissä. Luokittelun avulla tunnistetaan vesistöt, joissa tarvitaan toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Tilaa tarkastellaan kuuden vuoden välein.

Suomen vesistot

Suomen vesien tila on pysynyt ympäristöministeriön mukaan pääosin ennallaan verrattuna aiempaan vuoden 2019 tila-arvioon.

Järvistä 79 prosenttia ja joista 55% on ekologiselta tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Rannikkovesien tila on huonompi: rannikkovesistä vain 6 prosenttia on hyvässä tilassa. Pohjavesialueista 97 prosenttia on hyvässä kemiallisessa tilassa, mutta niiden tilassa on nähtävissä pientä heikentymistä.

Kalojen elohopeapitoisuus ylittää raja-arvon noin puolessa vesistöistä. Joissakin vesistöissä on lisäksi mitattu raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia nikkeliä, kadmiumia ja perfluoro-oktaanisulfonihappoa (PFOS).

Nyt julkistettu luokittelutulos on alustava. Seuraava vesien tilan arvio sisältyy vuosien 2028–2033 alueellisiin vesienhoitosuunnitelmiin, joissa esitetään konkreettisia toimia vesien tilan parantamiseksi.

Kuva. Suomen pintavesien alustava ekologinen tila 2026

Viron vesistöt

Vastaavasti Viron järvistä 27 prosenttia ja joista 58% on ekologiselta tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Rannikkovedet eivät ole hyvässä tilassa. Pohjavesialueista 99 prosenttia on hyvässä kemiallisessa tilassa. Viron tiedot ovat peräisin Viron WISE-maaraportista.

Kuva. Viron pintavesien ekologinen tila Virossa 2025

Arviointi

Vesien tila arvioidaan ihmisen toiminnan aiheuttamien muutosten perusteella. Ekologisen tilan arviointi perustuu biologisiin, fysikaalis-kemiallisiin ja hydrologis-morfologisiin tekijöihin. Peruskäsite on vesimuodostuma. Kaikki vesistöt on jaettui’ vesimuodostumiin, joiden sisällä hyvä ekologinen tila on saavutettava.

Biologisia laatutekijöitä ovat kasviplankton, vesikasvit, päällyslevät, makrolevät, pohjaeläimet ja kalat.

Fysikaalis-kemiallisia muuttujia ovat kokonaisfosfori ja -typpi, pH ja näkösyvyys. Lisäksi vesimuodostumassa voidaan käyttää erityismuuttujia kuten alkaliniteetti, ammoniumtyppi, asiditeetti, hapen kyllästysaste, liukoinen happi, kemiallinen hapenkulutus, kiintoaine, lämpötila, orgaaninen kokonaishiili, sameus, sähkönjohtavuus, väriluku, bakteerit ja enterokokit, rauta, fosfaattifosfori ja saliniteetti.

Hydrologis-morfologisia muuttujia ovat mm. jokien virtaamat, vedenkorkeuden muutokset ja vesistön pohjan tila.

Ilmastomuutos

Ilmastonmuutos on yksi vakavimmista ihmiskuntaa koskettavista ympäristöongelmista. Se kytkeytyy luonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen sekä kestämättömiin kulutus- ja tuotantotapoihin.

Ilmastonmuutos Itämerellä

Kun talvet lämpenevät ja sateet lisääntyvät, Itämeri lämpenee, jäätyminen vähenee ja suolapitoisuus laskee. Vastaavaa merta ei ole missään päin maailmaa.

Meren lämpötila on noussut 2 oC vuodesta 1980 ja lämpötila nousee edelleen 2–4 oC Pohjois-Itämerellä vuoteen 2100 mennessä. Jääpeitteen laajuus pienenee puoleen, mikä voi auttaa tuulia sekoittamaan happea syvemmälle veteen. Mutta meren omat prosessit kiihdyttävät hapenkulutuksen kasvua. Vesi kerrostuu enemmän, mikä voi lisätä hapenpuutetta. Vedenpinta nousee. Talvisateet huuhtovat enemmän ravinteita ja maaperää mereen. Rehevöityminen ja sinilevät lisääntyvät, mikä lisää hapenpuutetta ja niin edelleen.

https://itameri.fi/itameren-tila/ilmastonmuutos/

Ilmastonmuutos ja AMOC

Suomen ilmastoon vaikuttaa eniten Pohjois-Atlantin kiertoliike. Siitä käytetään lyhennettä AMOC, Atlantic Meridional Overturning Circulation. Sitä ajavat tuuli ja veden tiheyserot. Lähellä päiväntasaajaa oleva lämmin pintavesi virtaa pohjoiseen. Samalla se luovuttaa lämpöä ilmakehään ja siten tihenee, jolloin se painuu kohti pohjaa. Vastaavasti pohjoisesta tuleva kylmä merivesi virtaa etelään lähempänä
pohjaa.

AMOCin merkittävimmät lämpimät merivirrat ovat Golfvirta ja Pohjois-Atlantin merivirta. Lämpimältä Karibianmereltä lähtevä Golfvirta kuljettaa lämmintä vettä koilliseen pitkin Pohjois-Amerikan itärannikkoa, mistä vesi jatkaa matkaansa Pohjois-Atlantin merivirtana edelleen pohjoisemmas kohti Pohjois-Eurooppaa. Tämän lämmön ansiosta pohjoinen Eurooppa on lämpimämpi kuin muut samoilla
leveyspiireillä olevat maat, kuten Kanada. Tätä vastoin Jäämeren kylmä merivesi on tiheämpää ja virtaa etelään siksi syvemmällä.

Ilmastonmuutoksen seurauksena pohjoiseen tuleva pintavesi ei menetä lämpöä matkalla yhtä paljon kuin ennen, ja siihen sekoittuu enenevässä määrin makeaa vettä, joka on suolaista kevyempää. Tämän vuoksi AMOC-kiertoliikkeen ennustetaan heikkenevän. Ennusteissa on pohdittu myös mahdollisuutta AMOCin nopeasta hidastumisesta, mutta tällä hetkellä se ei vaikuta todennäköiseltä.

Pohjoismainen raportti AMOC-kiertoliikkeen keikahduspisteen vaikutuksista kehottaa tehostamaan ilmastonmuutoksen hillitsemistä, seurantaa ja varautumista.

Tuoreeseen raporttiin (5.2.2026) on koostettu tieteellinen tieto Pohjois-Atlantin kiertoliikkeen (AMOC) mahdollisen romahduksen vaikutuksista Pohjoismaissa. Raportissa annetaan toimenpidesuosituksia alueen päätöksentekijöille.

Pohjois-Atlantin kiertoliike AMOC (engl. the Atlantic Meridional Overturning Circulation) kuljettaa lämpöä Pohjois-Atlantille ja osaltaan mahdollistaa Pohjoismaiden suhteellisen leudon ilmaston. Ilmaston lämpeneminen hidastaa AMOC-kiertoliikettä. On epätodennäköistä mutta mahdollista, että AMOC voisi jopa pysähtyä melko vähäisen lämpenemisen seurauksena. Tällainen AMOCkiertoliikkeen muutos voisi kääntää Pohjois-Euroopan ilmaston kylmempään suuntaan, kun muu maailma jatkaa lämpenemistään. Vaikutukset näkyisivät muun muassa ruoan- ja energiantuotannossa sekä ihmisten toimeentulossa.

https://www.ilmatieteenlaitos.fi/merivirrat
https://www.ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/6TWTzExsFgEalSzhDcpkCw
https://pub.norden.org/temanord2026-504/
https://www.acccflagship.fi/wp-content/uploads/Tipping_points_Policy_Brief_suomi.pdf