Terveisiä Japanista!
Ja hyvää uutta vuotta. Nyt ollaan jo yli puolessa välissä vaihtoa. Tällä hetkellä se tuntuu juuri sopivalta. Toisinaan on kovakin koti-ikävä, mutta vielä en haluaisi lähteä ja viime aikoina minusta on tuntunut siltä, että jatkossa Japanin kieltä sujuvammin puhumalla pysty saada kahta enemmän vaihtovuodestani.
Viime kuukausiin on mahtunut hyvin laaja skaala erilaisia tunteita ja välillä olen päässyt kokemaan vaihdon huonoja puoliakin. Joulukuun alussa vaihdoin ensi kertaa perhettä ja uusi perhe vaikutti lupaavalta. Asiat eivät kuitenkaan sujuneet hyvin. Niin muutaman isommankin ongelman, kuin päivittäisten pienienkin ongelmien myötä välit perheeseen menivät huonoiksi. Puhuin asiasta Rotarien kanssa ja japanilainen vastuuhenkilöni kävi kotonamme puhumassa ongelmista. Sen jälkeen olin varma, että asiat järjestyvät, ja olin valmis aloittamaan alusta ja yrittämään kahta kovemmin. Asiat menivät kuitenkin yhä huonommiksi ja kun minusta tuntui siltä, että olin yrittänyt kaikkeni ja että aika Japanissa kului hukkaan perheeni kanssa, pyysin päästä vaihtamaan etuajassa.
Tammikuun alussa vaihdoin kaksi kuukautta etuajassa seuraavaan perheeseen, jossa asun nyt. Minua jännitti aikaisempien ongelmien takia, mutta samalla odotin innolla, sillä uusi host siskoni on hyvä ystävä luokaltani. Hän on myös ensi kesällä Unkariin lähtevä vaihtari ja kanssani samassa Rotaryklubissa. Nyt olen asunut perheessä hiukan alle kuukauden ja kaikki on sujunut todella hyvin. Minulla on tapana aina koulusta tultuani tai ruokailun jälkeen jäädä keittiöön istuskelemaan ja tämän perheen kanssa juttelu on tuntunut todella rennolta. Hekään eivät puhu englantia, niin kuin ei aikaisemmat perheenikään, mutta tässä vaiheessa olen siitä vain kiitollinen, sillä se mahdollistaa kehittymisen japaninkielessä joka päivä.
Kielen oppimisen myötä olen myös voinut tutustua luokkalaisiini paremmin. Aluksi oli helpompi viettää aikaa muiden vaihtareiden kanssa, mutta olen iloinen, että nykyään myös japanilaisten kanssa on helppo jutella ja olen alkanut nähdä muutamia luokkalaisiani myös vapaa-ajalla.
Mitä tulee terveyteeni, jonkin aikaa luultin, että asiat olivat huonosti ja jopa aikaisesta paluusta Suomeen puhuttiin. Joulukuussa minulla luultiin olevan kuumetta, jolle ei ollut mitään selvää syytä ja joka ei laskenut vaikka lepäsin päivästä toiseen. Onneksi selvisi, että kuumetta ei koskaan ollut, vaan ongelma olikin kuumemittarissa. Tällä hetkellä olen täysin terve ja olen pystynyt taas mm. pelaamaan lentopalloa koulun klubissa.
Elämä Japanissa tuntuu tänä päivänä niin arkiselta, etten aina muista kuinka ainutlaatuinen kokemus jokainen hetki täällä on. Välillä se kuitenkin muistuu mieleen. Vaikka ennen lähtöä puhuttiin paljon siitä, miten vaihdossa oppii enemmän kuin voisi kuvitella ja miten vuosi tulee olemaan elämän paras, sitä uskoo vasta kun itse pääsee kokemaan. Yksi suurimmista tavoitteistani oli oppia japanin kieli ja vaikken ole vielä edes vuoden lopulla, minusta tuntuu että saavutin jo asettamani tavoitetason. Minusta on myös ollut upeaa päästä kertomaan Suomesta ja omasta kulttuurista. Esimerkiksi viime viikolla pidin koulussani japaniksi puheen suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Japanilaisesta kulttuurista olen tietysti oppinut vaikka mitä, mutta samalla olen päässyt tutustumaan moniin muihinkin maihin muiden vaihtarien kautta.
Mukavaa lopputalvea ja kevään odottelua.
Terveisin
iida Liimula
