Kävimme Lahden Kaupunginteatterissa katsomassa Lahteen ja erityisesti sen Reunanpalstastaan sijoittuvan näytelmän Kostonkierre. Paikallinen, vaikkakin keksitty juoni, hyvät näyttelijät ja nerokas lavastus. Käymisen arvoinen niillekin, jotka eivät mukana olleet! Korona verotti joukkoamme, mutta 10 roatria ja avecia oli katsomassa.
Afganistania toisena kotimaanaan pitävä Leena Kaartinen kertoi kokemuksistaan alkaen 80 -luvulta. Afganistanin kansa on saanut olla aina kärsijänä, kun kuningaskunta vaihtui Neuvostoliiton hyökättyä kommunistiseksi valtioksi, sitten sissisodan jälkeen talebanien valtioksi, USA:n hyökättyä parinkymmenen vuoden ajaksi sissisodan kiusaamaksi demokratiaharjoittelijaksi, ja jälleen uudelleen talibanivaltioksi.
Leena Kaartinen on toiminut paikallisen hasariväestön parissa lääkärinä vuoristoisella syrjäseudulla olosuhteissa, joita Suomessa on vaikea edes kuvitella. Ainoa lääkäri alueella, sairaalaan 260 km, pahimmillaan victorinox -linkkuveitsi kirurgisena työvälineenä, ilman kirurgin koulutusta mutta suunnilleen kaiken kokeneena ja siitä oppineena. Hän onnistui kouluttamaan kylässään naisia, joista demokratiaharjoittelun aikana kaksi pystyi kouluttautumaan lääkäreiksi Kabulissa. Kokemusta Leenalla on myös Etiopiasta neljän vuoden ajalta, eivätkä olosuhteet siellä olleet yhtään Afganistania paremmat.
Paikalla oli nelisenkymmentä kuuntelijaa: rotareita, aveceja, vaihto-oppilaita, ja Wellamon kutsumana kaksi henkilöä klubitalosta.
