Miksi olen Rotari?

Anna Maria Jääskeläinen -Rotaryklubin rahastonhoitaja, eläkkeellä oleva rehtori/koulutusjohtaja

Olen aina tehnyt hyväntekeväisyystyötä, maksan SPR:lle ja Unicefille kuukausimaksua, avustan Kirkon ulkomaanapua ja Pelastakaa Lapset ry:tä. Kun rotary Marja-Leena Magga pyysi minua mukaan Rotareihin syksyllä 2011 jäätyäni eläkkeelle Ammattiopisto Lappiasta ajattelin, että se on lisämahdollisuus tehdä jotakin nuorison ja lasten hyväksi niin kotipaikkakunnalla kuin ulkomaillakin.

Olemme keskittyneet avustamaan Sodankylän nuorisojärjestöjä, opiskelijoita ja koululaisia erilaisin tavoin. Merkillepantavaa Rotarytoiminnassa on myös se, että pysyy ajan tasalla. Meillä on erittäin mielenkiintoisia esitelmiä eri ammattilaisten kertomina. Itse olen myös valottanut esitelmissäni ammatillisen koulutuksen eri puolia, kertonut ammatillisen koulutuksen historiasta Sodankylässä ja Lapissa, ammatillisen koulutuksen tulevaisuudennäköaloista, koulutuksen tuloksellisuusrahoituksesta, kulttuurikilpailuista ja Taitajakisoista.

Pertti Sukuvaara – klubipresidentti 2018-2019, takaisin kotiseudulle tutustumaan paikallisiin ihmisiin.

Lukion jälkeen pois paikkakunnalta armeijaan ja sitten opiskelemaan.

Vuonna -77 valmistuin insinööriksi koneensuunnittelun alalta Helsingissä. Kivikylästä en työpaikkaa halunnut, sillä harrastukset: luonto, vaeltaminen ja kalastus sekä ihmiset vetivät takaisin pohjoiseen. Ensin tosin vain Riihimäelle, sieltä sitten Kauhajoelle viideksi vuodeksi ja viimein syksyllä -84 kotiseudulle Sodankylään.

15 vuotta olin ollut jo poissa kotiseudulta. Koulukaverit ja muut tutut olivat kadonneet. Itse kukin työn perässä etelään taikka Ruotsiin. Pari kolme vuotta tein työtä lihanjalostustehtaalla. Kesällä -87 päätin perustaa oman suunnittelutoimiston yhden miehen yrityksenä, vaikka tiesin, että asiakkaani tulisivat olemaan pääosin etelässä. Se tietäisi paljon yksinäistä työtä, matkustelua ja vain ammatillisia ihmissuhteita.

Päivänä muutamana poikkesin ostamassa pari kuksaa liikelahjoiksi Pöyliön Maurilta hänen kuksapajastaan. Mauri tunsi ja kyseli, mitä meinasin alkaa puuhaamaan. Kerroin suunnitelmistani ja koulutuksestani. Jossain vaiheessa Mauri kuitenkin kysäisi, kiinnostaisiko minua rotarytoiminta.

Rotarytoiminta – ”joku herrakerho”. Minäkö lähtisin istumaan kokouksiin ravintolaan puku päällä ja kuuntelemaan jotain politiikkaa taikka viiniarvosteluja tai metsästysseurajuttuja. Ei taida minulla olla siihen edellytyksiä ja tuskin kiinnostustakaan, ajattelin. Kohteliaisuudesta kyselin kuitenkin mitä siellä tehdään ja minkälainen harrastus se olisi. Ja Mauri kertoi.

– Se on maailmanlaajuinen palvelujärjestö. Siihen kutsutaan henkilöitä, jotka edustavat kukin omaa ammattialaansa ja sen alan tietämystä. Klubi kokoontuu kerran viikossa pariksi tunniksi. (Nykyisin 2 kertaa kuussa.) Kokouksen ohjelma on vakio. Kokous aloitetaan lyhyellä ruokailulla ja sen jälkeen käsitellään klubin yleisiä asioita. Sitten joku jäsenistä pitää vuorollaan omasta ammattialastaan tai harrastuksestaan ajankohtaisen alustuksen, jossa kertoo sen alan viimeistä kehitystä. Tämän jälkeen voidaan vielä keskustella samasta aiheesta ja kysellä lisätietoja.

Klubissa vältetään politiikasta ja uskonnosta puhumista, sillä klubin periaatteiden mukaan palvelemme toisiamme ammatillisesti ja annamme kaikkien pitää omat vakaumuksensa. Kokous on ohi puolessatoista tai kahdessa tunnissa. Tosin kun aiheet ovat mielenkiintoisia ja alustus hyvä, niin osa jäsenistä saattaa jäädä pitemmäksikin aikaa keskustelemaan aiheesta. Mauri kertoi lisäksi, että klubiin kutsuja toimisi uuden jäsenen kummina ja opastaisi aluksi klubin toiminnoissa. Samoin hän kertoi, että kun rotaryjärjestö on maailmanlaajuinen, niin jokainen jäsen on tervetullut minkä tahansa muun klubin kokoukseen missä päin maailmaa tahansa.

Lupasin miettiä asiaa. Keskustelin asiasta vaimonikin kanssa. ”Jaa, että sinuako on kutsuttu oikein ”munamarttoihin” jäseneksi. Ja mitä sinä siellä teet. Ja mitä se sinulle antaa.”

No näitä minäkin mietin. Oppisihan siinä tuntemaan useita uusia ihmisiä, saisi uusia ystäviä. Oppisi tuntemaan uusia ammatteja, ajankohtaisia tietoja erilaisista asioista. Saisi ehkä sitä kautta uusia asiakkaita, uusia kontakteja työelämää varten. Olisi mahdollista oppia tuntemaan saman alan ihmisiä eri puolilta maata. Ja muista klubeista löytyisi taas uusia tuttavuuksia, asiakkaita ja tietoja. Eikä se vaatisi kuin puolitoista tuntia viikossa. Ja sekin säännöllisesti aina samaan aikaan. Olisi helppo muistaa. Ehkä tämä sopisi minulle.

Tuli sitten luvattua. Ja Mauri lupasi soittaa minut matkaan, kun seuraava kokous olisi vuorossa. Niinpä menin ja kokous oli juuri sitä mitä hän oli kuvaillut. Ei se ollut tärkeilyä, ei pikkutakkia ja kravattia muilla kuin vanhemmilla herrasmiehillä, joilla se kuului normaaliin työasuun. Itse tilaisuus oli rento. Ensin oli lyhyt ruokailu ja vapaata keskustelua, ruoan jälkeen lyhyet kokousasiat ja sitten yhden jäsenen alustus omalta toimialueeltaan ja sen jälkeen hyvinkin vilkas ja vapaamuotoinen keskustelu.

Seuraavalla viikolla kokous jäi käymättä pelkästään saamattomuuden vuoksi. Taas Mauri soitti ja muistutti. Niinpä menin ja nautin kokouksesta. Näin meni syksy. Uutena jäsenenä sain aloittaa toisena klubimestarina virkailijakierron. No se ei varsinaisesti vaatinut juuri mitään, mutta viirikaapin sain aikaiseksi klubiin. Tuo homma sitoi aloittavan rotarin hyvin klubiin. Kokouksista tuli mukava tapa ja tarvittaessa vaimokin piti huolta, etten unohda kokousta. Miten kävi matkatessa? Jouduin reissaamaan aika monena viikkona eri puolilla Suomea. Paikkaaminen eri klubeissa oli ensimmäisen paikon jälkeen selviö. Oli tosiaan antoisaa vierailla työskentelypaikkakuntien klubeissa ja kuunnella siellä vastaavia alustuksia hyvinkin erilaisista ammattialoista ja samalla saada muutama uusi tuttu ja lyhyesti esitellä itsensä ja työnsä.

Nyt kun itsellä on jo yli 30 rotaryvuotta täynnä, voin todeta, että rotarius on antanut paitsi erittäin paljon tietoa eri ammattialoista myös useita tosi ystäviä. Rotariuden kautta olen saanut olla mukana useissa erilaisissa projekteissa niin paikallisesti kuin maailmanlaajuisestikin, joissa on saatu aikaan merkittäviä hyviä tuloksia. Yhtenä suurimmista esimerkeistä lienee Polio Plus kampanja, jota rotarit ympäri maailman ovat vetäneet ja tukeneet tavoitteena saada polio hävitettyä koko maailmasta. Ja nyt tuo tavoite on jo erittäin lähellä toteutumistaan.

Rotary on palvelujärjestö, jossa yritämme palvella toisiamme ja yhteiskuntaa, missä elämme. Annamme itseltämme pienen hetken joka viikko, mutta saamme itsellemme kaiken aikaa hyviä asioita tiedon, ystävien, kansainvälisyyden ja erilaisten hankkeiden kautta. Epäilin aluksi, kuinka aikani siihen riittää, mutta juuri rotariuden kautta olen saanut aikaa ystäville ja erilaisille muille asioille, joista olen nyt hyvin tyytyväinen. Kiitokset tästä rotarikummilleni Maurille.