Julkaisemme tässä artikkelissa klubin jäsenten kuulumisia koronakaranteenin keskeltä. Uudet julkaisut näkyvät aina ensimmäisenä tällä sivulla. Aurinkoista kevättä kaikille!
Veli Presidentti Raimon yllytyksestä laitan muutaman kuvan ja niiden selityksen sisarille ja veljille kuvauksena kevään muuttuneista suunnitelmista ja tilanteestamme.
Kuten viikkokokouksessa 6.2.-20 kerroin siirryin eläkeläisestä taas työelämään ja reissutöihin. Noin vuoden komennus Italian Terniin, Thysen Groupin ruostumattoman teräksen tehtaalle valmistelemaan entisen (ja nykyisenkin) työnantajani nimissä uutta modernia kuonankäsittelylaitosta hyödyntämään terästehtaan sivuvirtoja. Olen osana teknistä tiimiä.
Heti kokouksemme jälkeen helmikuussa lähdinkin matkaan ja työhön. Mukava arkinen teollisuuskaupunki, missä on idyllinen vanhakaupunki keskustana. Turisteja ei seudulla näy, ja siksipä siellä on hyvä elää tavallista arkea. Löysimme mukavan asunnon kaupungista. Vanha talo mutta täysin uudistettu asunto.
Yllä kuva kotikadultamme vanhasta kaupungista. Ja alla kotiporttikongistamme.
Mutta…… Sitten tuli tämä kirottu hankala Virus!
Vaimoni Minna ehti hetken käydä Ternissä myös, mutta oli tulossa pysyvästi vasta huhtikuussa. Tykästyi kaupunkiin ja italialaiseen elämään myöskin.
Kuitenkin työnantajan kanssa yhteisen mietinnän jälkeen kotiuduin viimeisellä Finnairin lennolla Roomasta 12.3.-20. Koneessa oli vielä vapaita paikkojakin. Rooman kenttä oli kuitenkin lähes autio. Matkalaisia ei enää juuri liikkunut, vain kotiutujia.
Tuo oli jälkeenpäin ajateltuna järkevä liike. Viimeiset meikäläiset evakuoitiin pari viikkoa myöhemmin yksityislennolla, ja pari kaveria ajelivat Italian kilpisellä Vitolla Euroopan läpi pysähtymättä Travemyndeen ja kotiin.
Terästehdas oli pari viikkoa pääsiäisen ympärillä kiinni, mutta nyt tuotanto jatkuu normaalisti. Meidän talon italialaisemme pyörittävät siellä meille kuuluvia rutiineja menestyksellisesti.
Uudishankkeemme jatkuu normaalisti, mutta etänä. Suunnittelu- ja laitehankintavaiheessa etätyökin onnistuu.
Kotiin saavuttuani oli vuorossa kahden viikon kotikaranteeni, Teamsin kautta etätyöskennellen.
Vakaan harkinnan jälkeen teimme päätöksen uhmata hallituksen ohjetta, ja matkasimme mökille jatkamaan etätyötä mukavammissa maisemissa. Kuten veli Raimokin kertoi omasta mökkimatkastaan, mekin ketään vaarantamatta pyyhkäisimme kertasiivulla omalla autolla perille, ketään emme vaarantaneet emmekä itsekään vaarantuneet. Eväät syötiin autossa termarikahvien saattelemana. Ja vessatauot bussipysäkillä. Ruokaa oli mukana oikeasti pitkäksi aikaa. Ja mökin pakastimessa Enontekiön Ylikyrössä valmiina lisää. Muita ihmisiä emme ole tavanneet viikkokausiin, täällä lähes erämaassa.
Nyt sitten maisemat ovat muuttuneet helmi-maalisikuun vastaavista aivan tyystin. Niin ne suunnitelmat muuttuvat eikä tulevaisuutta kannata liian vakavasti koittaa ennustaa. Tämän tämä virus on ainakin opettanut.
Kuvassa tämän corona-evakon tärkeimmät vapaa-ajan komponentit, lumikola, sukset, hakkutukki polttopuille, kelkka ja latuhöylä. Auto sen sijaan ei ole liikkunut muutamaan viikkoon.
Työ kuitenkin on haitannut näiden välineiden käyttöä, sillä arkipäivät aamusta iltaan kuluvat luurit korvissa ja iso irtonäyttö silmien edessä tuvan (leivättömän) ruokapöydän ääressä Viikonloput onneksi ovat vielä vapaita, eläkeläistyöläiselläkin. Ja silloin on päässyt itsetehdylle ladulle. Lunta on vielä n 1,20 m.
Sitten jos ja kun tauti hellittää Euroopassa riittävästi, on vuorossa paluu alkuperäiseen suunnitelmaan ja muutto takaisin Italiaan. Hanke etenee ja jatkuu periaatteessa suunnitelman mukaan, vaikkakin aikatauluun tulee viivettä coronan verran. Näillä näkymin arvaillen laiteasennuksiin päästään loka-marraskuussa, tänä vuonna. Tai sitten ei.
Voin laittaa tilannetiedon ja tervehdyksen klubikokoukseen kun elämä on asettunut aloilleen Italiaan.
Terveiset yläperältä!
Pysykää terveenä!
Terv Jouko Pakarinen
Vanajaveden rotari-sisaret ja veljet
Soili-vaimoni kanssa keskustelimme, onko tämän vuoden kuukaudet muuttaneet ja miten yhdessäolomme 66-vuotisaikaa. Ja tulimme siihen tulokseen, ettei kovin paljon. Ennenkin siivosimme yhdessä, tosin alkuvuosina vaimo enemmän, ennenkin teimme aika ajoin ruokaakin yhdessä, aikaisemmin vaimo enemmän. Nytkin on yksi lause jäänyt elämään: ”Joko teit sen?” Ja ”En vielä ehtinyt. ”Siivoojia meillä oli ennen koronaa jo kymmenisen vuotta. Sen sijaan ruuan teimme itse. Paitsi vuoden verran halusimme luoda turvaverkostoon myös kotiin tuodun ruuan yksityiseltä lounasyrittäjältä. Nyt se toimii hyvin ruokaa tuodaan kotiin kaksi kertaa viikossa. Se on todella hyvää. Osa pannaan pakkaseen. Näin viime vuoden marraskuun alusta alkaen voimaantullut veteraanilaki mahdollistaa sen veteraaneille. Olemme siitä tosi kiitollisia Suomen valtiolle. Vaimolleni tulee oma osuus, jonka tietenkin maksamme, koska veteraanien vaimoille ei tule mitään etuja, paitsi yhteinen kuntolaitosaika. Itse olen alkanut taas kävellä noin tunnin ulkona. Vaimo vähän vähemmän. Lukemista me olemme harjoittaneet aina paljonkin, kuten taisin kerran kokouksessa turhaan sitä kehua. Valitettavasti kirjastot ovat kiinni.Onneksi aikaisemmin keräsin Waltarin teoksia, vaikka en silloin niitä kaikkia lukenutkaan. Nyt olen niitä etsinyt käteeni. Oman hyvän virkistyksensä tuovat lasten ja lastenlasten sähköpostit ja puhelut. Siis kaikille kaikkea hyvää ja ollaan turvallisin mielin, kyllä tämäkin koettelemus kestetään. Odotan vain taas kokousten alkamista. Ne ovat aina tosi kivoja .
Terveisin Venni Maunula
Raimo, Jukka, ja muut,
Kiitoksia virkistävistä viesteistänne näinä vapauden jälkeisinä päivinä.
Omista pihabongauksistani:
Bellis, sinivuokko, kevätesikko, kiurunkannus, kevättähti, mukulaleinikki,, keltavuokko, näsiä.
Linnuista: Mustarastas, räkättirastas(huumaava liverrys aamuisin) peippo, sepelkyyhky.
Kengän nauhat on vielä pitäneet.
Yst. tervehdys kaikille!
Pekka Rysä
Hyvät Vanajaveden rotarit,
Presidenttimme Raimo on pyytänyt kertomaan, miten saamme aikamme kulumaan.
Kylmät ilmat ja uhanalainen ympäristö kutistavat aivokuortakin. Paitsi virusta, taistelemme myös katkeilevia kengännauhoja vastaan. Varsinkaan ohuet nauhat eivät tahdo kestää. No nyt on eristyksissä sekin ratkaistu. Kun nauha alkaa heiketä siitä solmun aina tiukimmasta kohdasta, leikkaa saksilla toisesta päästä esimerkiksi 6 cm pois ja estä katkaistun pään rispaantuminen pikku solmulla (kuva). Näin tuo tiukin ja kuluvin kohta siirtyy 3 cm ja nauhojen vaihto hyvässä lykyssä puolikin vuotta, siinä määrin kuin lyhennysvaraa riittää.
Näin siis aika kuluu Hattulan Mierolassa. Nauhat vähemmän.
Terveyttä! Säät lämpenevät.
Jukka O. Mattila
