Vuosi 2024 alkoi mielenkiintoisella Jyväskylän yliopiston (Historian laitos) yliopistotutkija Simo Mikkosen esitelmällä ”Taistelevat tulkinnat: Historian käytöstä Itä-Euroopassa”. Eli miten historiaa ja sen tulkintaa on hyödynnetty politiikan välineenä. Tässä on selkeä ero länsimaiden ja esim. Venäjän, Valko-Venäjän välillä. Räikein esimerkki on Putinin Venäjä.Esitelmässään hän kertoi vuoden 1654 Perejaslavin sopimuksen kautta, miten Neuvostoliitto/Venäjä, Ukraina ja Puola tulkitsevat ko. sopimusta.Sopimus liittyi kompromissiin Rusin alueesta (Nyky-Ukrainan keskiosat). Sopimuksessa todettiin, että”Ikuisesti yhdessä Moskovan, ikuisesti yhdessä Venäjän kanssa”.
Vuonna 1775 alue yhdistettiin Venäjään ja myöhemmin 1793 Puola jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävallan kanssa. Puola tulkitsi tulkitsi sopimuksen pettämisesksi, Ukraina Moskovan juonena, mutta Venäjä/Neuvostoliitto tulkitsi, että sopimuksella itse asiassa todettiin, että Ukraina on osa Venäjää.
Historia on voi olla geopoliittinen ase. Nyt on tärkeää tiedon levittäminen ja ”totuuden korostaminen”. Venäjällä yhtenä aseena, politiikan välineenä käytetään (Putinin) lukion historian opetussuunnitelmaa, jossa unohdetaan ikävät asia ja nostetaan esille mm. sotasankaruus. Sota Ukrainaa vastaan on opetussuunnitelmassakin erikoisoperaatio…
Osallistujia 14.
Teksti ja kuva, Antti Rastela
