Olen ollut yli 50 vuotta rotaryn jäsenenä, ja nyt on aika koota ajatuksia parhaista kokemuksista.
Sellainen aika oli kymmeniä vuosia sitten, kun olin keski-ikäinen. Perheessä oli useita lapsia , joista vanhin oli rohkein. Hän uskalsi kesken lukion lähteä maailmalle Kanadaan vuodeksi rotaryn vaihto-oppilaaksi.
Tuon ajabn kuluessa meillä kotona oli yksi teini-ikäinen jenkkipoika Benny, joka tuli meille syksyllä ja lähti joulun jälkeen seuraavaan perheeseen.
Kävimme hänen kanssaan Lapissa vaeltaen Hetasta Pallakselle jalan 4 päivää ja yöpyen autiomajoissa: Päivien päätteeksi istuttiin nuotiolla ja juteltiin ventovieraiden ja muiden vaeltajien kanssa luonnon ihanuudesta ja valtamisen iloista päivän aikana.
Myöskin oltiin hiihtolomalla vielä pujottelemassa Luostolla. Meistä tuli hyvät ystävät ja Benny tuli meille 7 vuoden kuluttua ihan vain meitä katsomaan ja me kävimme hänen kotonaan Wisconisin osavaltiossa.
Benny vei meidät jeepillään muutamaksi päiväksi retkille vuoristoon. Nämä päivät syöpyivät mieleen niin, että nyt 40 vuotta myohemmin ovat elävänä mielessä.
Nuorten elämän tarkoitus ei ole päästä ammattiiin ja työhön mahdollismman nopeasti. Vaihtoehtona voi olla ”Suuri Seikkailu”kerran elämässä, juuri silloin kun on vielä nuori eikä ole muita sitoumuksia.
Pidän yhtenä rotareiden suurimmista asioista nuorisovaihtoa, koska sen avulla nuoret parhaiten oppivat ystävyyttä ja kansainvälisiä kokemuksia.
”Suuri Seikkaulu” kerran elämässä on tärkeämpää, kuin nopeasti päästä työelämään ja ”sitoa” itsensä kuluttavaan ja stressaavaankin arkeen.
Edellä olevaa viestiä korostaisin yhtenä rotaryn keskeisenä haasteena ja asettaisin sen jopa ykköskriteeriksi käytännön toiminnalle.
Hämeenlinnassa 4.9.2024
Tapio Haavisto, rotarina yli 50 vuotta
