Heipä hei!
Vietin vaihtarivuoteni Arizonassa Yhdysvalloissa, Gilbert nimisessä kaupungissa aivan Phoenixin kupeessa. Gilbertissä on noin 200,000 asukasta, ja se, kuten koko Phoenixin alue, on keskellä aavikkoa. Meidän piirissä oli lisäkseni 17 muuta vaihtaria ympäri maailmaa, ja asuimme kaikki suhteellisen lähekkäin toisiamme. Minulla oli Yhdysvalloissa kolme aivan mahtavaa isäntäperhettä.

Vaikkakaan minulla ei ollut koko vuotena kotona asuvia sisaruksia, ei minulla olisi voinut käydä parempi tuuri perheissä. Kahdessa viimeisessä isäntäperheessä minulla oli hostvanhempi, joka kuului paikalliseen rotaryklubiin, joten etenkin loppuajalla kävin paljon rotarytapaamisissa. Klubin jäsenet olivat kovasti kiinnostuneita Suomesta, ja tukivat minua koko vuoden ajan. Eräs rotaryherra pyysi minua jopa lentämään pienkonetta, ja siellä pääsin sitä konetta ihan ohjaamaankin ilmassa.
Minun kouluni oli Highland High School, noin 2,500 oppilasta. Oli siinä alussa hieman hukassa, ja koulussakin piti ensimmäinen viikko kulkea kartan kanssa. Loppuvuodesta liityin koulun yleisurheilu joukkueeseen. Koulun klubeista ja muista aktiviteeteista löytyi parhaiten kavereita, koska koulussa oltiin joka tunti eri luokassa eri ihmisten kanssa. Koulu oli suhteellisen helppoa verrattuna Suomen lukioon. Minulla oli siellä Amerikan historiaa, liikuntaa, savitöitä (dreijausta), culinarya, matikkaa, sekä englantia.

Koulussa painotettiin paljon taiteellisia aineita ja urheilua, ja suurin osa urheiluharrastuksista tapahtuikin koulun joukkueissa. Lisäksi koulu järjesti vuoden mittaan neljät tanssiaiset, joista osallistuin kolmeen. Prom oli tietenkin se, mitä he siellä eniten odottivat. Näistä päättäjäistanssiaisista, jotka perinteisesti pidetään aina toukokuussa, ruvettiin puhumaan heti joulun jälkeen. Olin koulussa junior, eli 11. luokkalainen. En siis valmistautunut high schoolista, kuten seniorit tekevät, mutta pääsin onneksi tilaisuutta katsomaan.
Gilbertin ainoaksi huonoksi puoleksi voisi sanoa olevan sen, että sieltä puuttuu lähes täysin julkinen liikenne, ja pyöräilyä ei siellä juurikaan harrastettu. Autokyyti piti melkein aina olla, ja onneksi hostvanhempani ja ystäväni olivat erittäin avuliaita tässä suhteessa. Oli se kyllä aluksi aika outoa nähdä 16-vuotiaiden ajavan autoa.Me piirin 5510 vaihtarit otimme osaa myös RYLA- leirille (Rotary Youth Leadership Awards), jossa meidän lisäksi oli noin 90 paikallista nuorta. Tätä johtajakoulutusleiriä käytetään ympäri maailmaa, ja siellä opimme johtajuudesta, ja tutustuimme mahtaviin ihmisiin. Leiri oli yksi vuoden kohokohdista.
Pääsin myös matkustelemaan Yhdysvalloissa mukavasti, isäntäperheeni veivät minua kovasti kaikkialle. Kävin mm. Californiassa, Coloradossa, Tennesseessä, Las Vegasissa, ja lisäksi rotary järjesti meille vaihtareille paljon retkiä kaikkialle Arizonassa, mm. Tucsoniin ja Grand Canyonille. Vuoden lopuksi oli kuitenkin oikea huipentuma, kun Rotary järjesti meille lounas-USAssa oleville vaihtareille junareissun koko Yhdysvaltojen ympäri. Meitä oli yhteensä 55 vaihtaria ja koko Yhdysvallat me kiersimme 30 päivässä. Aloitimme reissun Los Angelesista ja matkasimme pohjoiseen ja sieltä Yhdysvaltojen halki itärannikolle, ja sieltä alas Floridaan ja takaisin Arizonaan ja Californiaan. Tarkempi reitti ja kuvia löytyy osoitteesta www.scanex.org.

Parasta vuodessa oli ne mahtavat ihmiset, joita tapasin, ja ystäviä löytyy nyt ympäri maailmaa. Oli hienoa oppia tuntemaan ihmisiä erilaisista kulttuureista, ja samalla tajuta, että sisimmissämme me kaikki olemme samanlaisia. En ikinä unohda vuottani Yhdysvalloissa, ja tulen varmasti vielä tapaamaan ystäviäni sekä siellä että muualla maailmalla. Kiitos kaikille rotareille, jotka olivat osallisena tekemässä vuodestani ikimuistoisen!
Terveisin
 

Saila Alikoski

Share This