Pasilan klubin viikkokokouksessa tiistaina 7.9 varatuomari, hallitusammattilainen Harri Hietala puhui paikallisesta sopimisesta.
Useiden poliitikkojen suussa paikallinen sopiminen on taikasana mm. työllisyyden parantamiseen. Keskustelu paikallisesta sopimisesta on vilkastunut varsinkin näin syksyllä, kun menemme kohti seuraava työmarkkinakierrosta ja valtion tulo- ja menoarvion 2022 laadintaa.
Metsäteollisuus ja teknologia sektori on jo ilmoittanut, että jatkossa kaikki on yritysten kädessä. Mikä on näiden ilmoitusten jälkivaikutus ei ole vielä nähtävissä.
Paikallisen sopimisen haasteena on luottamus, tarve ja osaaminen eikä sillä ratkaista kuitenkaan työmarkkinoiden kaikkia ongelmia.
Paikallisella sopimisella ei ole tarkkaa juridista määritelmää.
Monelta yritykseltä puuttuu osaamista paikallista sopimista koskevista asioista, sillä lainsäädäntö mm. työaikalaki ja tasa-arvolaki säätelevät paikallista sopimisen liikkumisvapautta. Onnistuakseen paikallinen sopiminen vaatii myös joustoja sekä työnantajalta että työntekijöiltä.
Paikallisen sopimisen maasto on vaikea. Paikallisella sopimisella saatetaan myös menettää joustoja, joita työlainsäädäntö antaa.
Julkisella sektorilla syksyn työmarkkinakierrokselle kansanedustajat antoivat jo oman lisävärinsä, kun 70 edustajaa ilmoitti, että hoitajille tulisi maksaa yleistä taso enemmän. Tällaista solidaarisuutta tuskin julkiselta palkansaajasektorilla löytyy, sillä korona on vaikuttanut vahvasti muiden julkisen sektorin työntekijöiden työolosuhteisiin. Toisaalta on myös vahvaa näkemystä siitä, että eduskunnan ei tulisi sekaantua työmarkkinaneuvotteluihin.
Harri Hietalalla on kokemusta työskentelystä ja neuvotteluista sekä työnantaja että työntekijäliitoissa.