Hei Paavo ja koko Varkauden Rotaryklubi!
Päivät menevät niin nopeasti ja olen jo aivan sekaisin miten kauan olen täällä pallon toisella puolella ollut, mutta näin nopeasti kalenterista vilaistuna kohta jo seitsemän viikkoa tulee täyteen!
Lähdin siis 17. päivä heinäkuuta kohti Singaporea 18 oppilaan sekä Paavo Rönkön ja hänen vaimonsa kanssa. Saavuimme Singaporeen aikaisin keskiviikkoaamuna melkein 14 tunnin matkustamisen jälkeen ja ensimmäinen päivä Singaporessa menikin nukkuen ja totutellen eri aikaan. Lähdimme kuitenkin samana iltana night safarille, joka on maailman ensimmäinen ja toistaiseksi maailman ainoa yösafari. Safari sijaitsi saaren osassa, jossa on paljon sademetsää ja safari olikin eksoottinen kokemus sademetsineen ja kaikkine eläimineen. Torstaina vuorossa oli kaupunkikierros. Kiertelimme Chinatownissa, Little Indiassa ja Arabikaupunginosassa. Vierailimme kahdessa buddhalaistemppelissä ja minareetissa sekä kiertelimme värikkäissä katukaupoissa. Perjantaina teimme päiväretken Singaporen edustalla olevalle Sentosan saarelle, joka oli brittien sotilastukikohtana aina 1970- luvulle saakka, minkä jälkeen se muutettiin lomasaareksi. Museo, jossa kävimme, oli ainut merkki Sentosan historiasta, muuten saarella on hotelleja, vesipuistoja ja hiekkarantoja turisteille. Saaren hiekkarannat olivat kyllä kuin suoraan paratiisista! Lauantaina sitten koitti hetki lähteä lentokentälle ja hajaantua ympäri Australiaa. Koko ryhmä oli kyllä mahtava ja sain paljon uusia ystäviä. Singapore on kyllä kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Suurkaupunki, mutta niin siisti ja järjestelmällinen. Paljon jäi vielä näkemättä, sillä olimmehan vain neljä päivää, joten toivottavasti pääsen vielä tulevaisuudessa käymään Singaporessa. Näin pikkukaupungin kasvattina ja melko vähän maailmaa nähneenä kaikki oli niin uutta ja mielenkiintoista. Enkä ole ollut koskaan niin lähellä päiväntasaajaa, vain reilut sata kilometriä päiväntasaajasta!
Sunnuntaina yöllä saavuin Perthiin toisen suomalaisen Rotary vaihto-oppilaan kanssa. Meitä oli vastassa molempien counsellorit ja tietysti kirjeenvaihtajamme, joka siis vastaa Australia-Pohjoismaat vaihto-oppilaista. Täytyy myöntää, että hieman vaikealta tuntui vaihtaa suomi englantiin keskellä yötä kaiken sen matkustamisen jälkeen, mutta hyvien yöunien jälkeen sunnuntaina ei ollut suurempia ongelmia. Ensimmäinen viikkoni täällä oli pehmeä laskeutuminen, sillä olin ensimmäisen viikkoni counsellorini (anteeksi en keksinyt sopivaa suomenkielistä vastinetta tälle sanalle) luona ja vietimme viikon hoidellen pankki-, vakuutus- ja kouluasiat kuntoon sekä kierrellen ympäri Perthiä ja sen lähiseutuja. Perth on siis Länsi-Australian osavaltion pääkaupunki ja koko osavaltion suurin kaupunki (1.7 miljoonaa asukasta). Perth on myös koko Australian neljänneksi suurin kaupunki, joten on ollut kyllä totuttelemista suurkaupungin elämään. Ensimmäisenä päivänäni tapasin klubin uuden presidentin Heather Galen ja hänen miehensä Rayn ja yhdessä lähdimme katsomaan kenguruita hautausmaalle, jossa asustaa ainakin sata kengurua. Se näky oli kyllä jotain aivan erilaista: hautausmaa ja minne ikinä katsoinkin, näin kenguruita. Maanantaina olikin sitten ensimmäinen Rotarytapaaminen täällä. Olin onnekas, sillä tällä kertaa oli hieman isompi erikoistapaaminen, jossa kunniavieraana oli osavaltion kuvernöörin vaimo. Sain tavata hänet henkilökohtaisesti ja vaihdoin muutaman sanasen Suomesta ja vaihdostani. Viikon aikana kävimme Perthin pohjoispuolella, jossa on paljon viini- ja maatiloja. Siellä sain mahdollisuuden nähdä luonnontilaista australialaista metsää ja näin siellä emuja, kenguruita ja myös muutaman laaman. Kävimme viikon aikana myös etelässä Fremantlessa, joka on pieni kaupunki noin vartin ajomatkan päässä Perthistä. Fremantle oli ihastuttava vanhoine kunnostettuine taloineen ja niin erilainen Perthistä.
Lauantaina sitten muutin varsinaiseen perheeseeni. Muutin heille vasta lauantaina, koska he olivat matkoilla, kun saavuin tänne. Perheessä on Cath- äidin ja Colin-isän lisäksi kolme lasta, joista tosin tällä hetkellä asuu kotona vain nuorimmainen 13- vuotias Callum. Vanhempi poika, Duncan, joka on suunnilleen samanikäinen kuin minä, on vuosivaihdossa Norjassa ja palaa vasta tammikuussa, kun olen jo muuttanut toiseen perheeseen. Olen puhunut hänen kanssaan muutaman kerran perheen skypetellessä hänelle ja vaikuttaa, että hän on todella nauttinut vuodestaan siellä. Perheen 20- vuotias tytär, Emma, lähti pariviikkoa sitten kiertelemään Eurooppaa kuukaudeksi ja kun hän tulee takaisin, minä asun heidän kanssaan vielä kuukauden, joten ehdin tutustua hänen kanssaan paremmin. Perheen kanssa menee todella hyvin ja vietän mielelläni heidän kanssaan aikaa. He muistuttavat paljon omaa perhettäni Suomessa ja ehkäpä siksi en ole ikävöinyt perhettäni ollenkaan. He asuvat oikein mukavalla alueella noin 15 kilometrin päässä ydinkeskustassa ja noin kilometrin päässä meren rannasta.
Koulussani täällä on 1300 oppilasta, mikä on suuri muutos Varkauden Lukion reiluun 300 oppilaaseen. Suuren oppilasmäärän vuoksi täällä ei ole yhtä suurta koulurakennusta vaan täällä on ainakin kymmenen erilaista koulurakennusta ja kaikki aika tuntien välillä vietetään ulkona, satoi tai paistoi. Koulu on muutenkin erilaista verrattuna Suomeen, sillä täällä koulussa käytetään koulupukua ja täällä ollaan paljon tarkempia puhelimien ja kameroiden käyttämisestä koulupäivän aikana. Host-veljeni vertasikin australialaisia kouluja vankilaan koettuaan norjalaisen koulun. Lisäksi täällä koulu alkaa aina aamulla yhdeksältä ja päättyy kolmelta. Minulla on koulussa englantia, matematiikkaa, meribiologiaa, liikuntaa outdoor educationia ja kotitaloutta. Meribiologiassa teimme akvaarion, jonne laitoimme rapuja ja outdoor educationissa puolestaan käymme kalastamassa meren rannalla. Aika erilaista siis. Onnekseni voin sanoa, että koulu täällä on helpompaa verrattuna Suomeen ja minä viihdyn koulussa ja olen saanut jo kavereita.
Olen jo tavannut vaihto-oppilaita muista maista. Meillä oli koulutusviikonloppu pari viikkoa sitten, jonne kaikki tänne piiriin tulleet ja täältä lähtevät oppilaat tulivat. Me tänne tulleet oppilaat harjoittelimme viikonlopun aikana puheenpitämistä, kun outbound oppilaat kävivät läpi käytännön asioita. ”Oppituntien” lisäksi meillä oli myös juhlallinen illallinen ja seinäkiipeilyä. Oli mukava tavata muita vaihto-oppilaita ja toista vaihto-oppilasta Suomesta, joka asuu Geraldtonissa noin 500 kilometrin päässä Perthistä. Suomen puhuminen tuntui oudolta ja puhuimmekin välillä englanniksi, koska se tuntui luonnollisemmalta. Tapasin myös kaksi tyttöä, jotka ovat lähdössä Suomeen tammikuussa. He eivät vielä tienneet minne Suomeen he ovat menossa, mutta toivon että jompikumpi tulisi Varkauteen, sillä he olivat oikein mukavia. Leiristä lähtien olen tavannut muita vaihto-oppilaita joka viikko, sillä suurin osa meistä asuu Perthissä.
Host klubinani täällä on Rotary club of Hillarys. Käyn jokaisena maanantai-iltana kokouksessa, joka kestää yleensä parisen tuntia. Vaikka ensimmäisenä iltana vähän jännittikin mennä kokoukseen, viihdyn kokouksissa ja ne piristävät mukavasti viikkoani. On mukavaa jutella rotareiden kanssa ja heillä on loistava huumorintaju, joten sulaudun hyvin joukkoon. He ovat kiinnostuneita Suomesta ja muutama heistä on itse asiassa käynytkin Suomessa. He myös usein kutsuvat minut mukaansa erilaisiin tapahtumiin viikonloppuisin. Olen esimerkiksi käynyt illallistansseissa, viinitilalla lounaalla ja sukujuhlissa maalla.
Kaikki on siis hyvin täällä pallon toisella puolen ja päivittelen kuulumisia taas pian!
Terveisin, Outi Hämäläinen
Keväiset terveiset täältä Perthistä! Täällä alkaa todellakin kesä tulla kovaa vauhtia. Nyt oli useampana päivänä yli kolmekymmentä astetta, joten tämä on minulle kuin kesä.
Toivottavasti saitte korttini, jossa kerroin mm. Quindanning viikonlopustani. Se viikonloppu oli kyllä ehdottomasti yksi parhaimmista täällä ja toivottavasti meillä on myöhemminkin lisää näitä ”Rotary viikonloppuja”, sillä meillä oli todella hauskaa ja Australian maaseutu on kaunis.
Quindanning viikonlopun jälkeen minulla oli enää yksi viikko koulua ennen kevätlomaa. Meillä oli koulussa Dinner Dancet kaikille 11 luokkalaisille ja minäkin sain kutsun sinne. Ne järjestettiin illalla Western Australia Aquariumissa.
Aluksi kiertelimme ympäriinsä katsellen erikoisia kaloja ja meduusoja, jonka jälkeen vuorossa oli hieno illallinen. Loppuilta menikin tanssiessa, minkä kyllä tunsi jaloissa seuraavana päivänä. Ne tanssiaiset olivat kyllä mukavat, mutta oli outoa nähdä samat ihmiset, mutta ilman koulupukua.
Perjantaina syyskuun lopussa minulla sitten alkoikin loma. Loman aikana vietin paljon aikaa rannalla, sillä melkein joka päivä oli aurinkoista ja erittäin kuuma. Täällä juhlittiin myös kuningattaren syntymäpäivää loman ensimmäisenä maanantaina, joten silloin kaikilla oli vapaata. Yksi kaverini koulusta järjesti piknikin puistossa, jonne minutkin oli kutsuttu. Voisi sanoa, että silloin näki sitä ”todellista” aussielämää, sillä melkein kaikki olivat ulkona ystävien tai perheen kanssa rannalla tai puistoissa grillaamassa.
Lomalla matkustin myös host perheeni kanssa Augustaan viideksi päiväksi. Augusta on pieni rantakaupunki noin 4 tunnin ajomatkan päästä Perthistä. Augusta on etelämmässä kuin Perth ja siellä sataa hieman enemmän, joten siellä on vihreämpää ja näinkin mahtavia karri- puita. Oli mukavaa nähdä lisää Länsi-Australiaa ja päästä näkemään taas pitkästä aikaa pikku kaupungin menoa (Augustassa on noin 1000 asukasta). Noiden viiden päivän aikana kävimme tippukiviluolassa, muutaman kerran kalassa host veljen ja isän kanssa, viinitilalla syömässä ja kävimme myös Margaret Riverillä, jossa kiertelimme pikku putiikeissa. Margaret River on hieman isompi kuin Augusta ja se on noin puolen tunnin matkan päässä Augustasta. Talossa ei ollut nettiä emmekä katsoneet televisiota, joten luimme paljon ja pelasimme erilaisia lautapelejä. Söimme usein aamiaista ulkona parvekkeella, josta näkyi merelle ja näinkin muutaman kerran delfiinejä uiskentelemassa siellä.
Viime viikon tiistaina oli sitten paluu arkeen, kun koulu alkoi taas. Loma oli kyllä erittäin rentouttava, mutta oli ihan kiva nähdä kavereita, joita ei tullut nähtyä loman aikana. Minulla on enää kaksi viikkoa koulua, jonka jälkeen minulla alkaa kesäloma. Meille on nyt Outdoor Educatio:ssa surffausta kaksi kertaa viikossa näiden viimeisten viikkojen aikana, joten olen aika innoissani. Olen kokeillut jo kerran surffausta (jos sitä nyt surffaukseksi voi kutsua) ja täytyy kyllä sanoa että se on vaikeaa!Kahden viikon kuluttua vaihdan myös perhettäni. Pidän todella paljon nykyisestä host perheestäni, joten tuntuu hieman haikealta muuttaa, mutta seuraava host perheeni vaikuttaa myös todella mukavalta. Seuraava perhe tulee olemaan erilaine kuin mihin olen tottunut. Vanhemmat ovat vajaa nelikymppisiä ja heillä on 6-vuotias poika ja 9-vuotias tyttö. Perheen isä kuuluu Rotary klubiini, joten olen tavannut jo perheen, mikä tekee muuttamisesta helpompaa. Lapset ovat kuulemma erittäin innostuneita tulostani, mikä on kiva kuulla.
Kiitos Paavo muuten tiedosta että Amy tulee sinne Varkauteen. Amy on kyllä todella mukava ja hauskaa ajatella, että tapaan häntä sitten myös kun oma vaihtoni on ohi. Tapasin Amyn ensimmäisen kerran jo pari kuukautta sitten, mutta sillon ei vielä ollut tietoa minne hän menee. Loman aikana tapasin Amyn muutaman kerran ja yritin opettaa hänelle vähän miten ääntää Varkaus. R-äänteen sanominen tuottaa hänelle hieman vaikeuksia. Kerroin hänelle muutenkin Varkaudesta ja hän on aivan innoissaan lähdöstä. Kunhan häneltä loppuvat päättökokeet niin meillä on aikaa nähdä enemmänkin ja opettaa suomea.
Siinäpä kaikki tällä kertaa. Laitan myöhemmin lisää kuvia, kun nyt en jostain syystä saanut lähetettyä sähköpostin kautta.
Terveisin Outi Hämäläinen
