Päiväys ja aika
12.10.2019
16:00 - 18:00
Tapahtumapaikka
Pripoli-sali
Porin Suojeluskunnan Mieskuoron perustava kokous pidettiin 20.10.1919 suojeluskun nan tiloissa Porin teatteritalolla. Kuoron toiminta päättyi vuonna 1944 Moskovan väli rauhansopimuksen asettamiin ehtoihin. Suojeluskunta lakkautettiin 2.11.1944 ja kol mea kuukautta myöhemmin Porin suojeluskunnan mieskuoro. Lakkautetun kuoron toi mintaa jatkoi 4.2.1945 perustettu Porin Mies-Laulu. Perustamisen puuhamiehenä toimi professori Altti Järvinen. Porin Mies-Laulu peri suojeluskunnan kuoron jäämistön, josta muistona olivat lukui sat nuotit ja piano. Piano on vankkaa tekoa ja sanonta, että se kestää isältä pojalle, on näytetty toteen. Suurin osa Porin suojeluskunnan kuoron jäsenistä jatkoi lauluharrastustaan Porin Mies-Lau lun riveissä. Toiminnan alkaessa kuoron vahvuus oli 93 laulajaa ja sen ensimmäiseksi johtajaksi va littiin professori Altti Järvinen, joka oli johtanut myös Porin suojeluskunnan mieskuoroa. Kuoro liittyi Suomen mieskuoroliittoon ja SULASOL: iin. Vuonna 1946 kuoro sai oman merkin ja lipun.
Kuorollamme on ollut tapana ikuistaa laulajat karikatyyripiirroksin. Taiteilijoita on ollut lukuisa joukko, mainittakoon heistä Rudolf Koivu ja Olavi Jalkanen.
Porin Mies-Laulun ensimmäinen konsertti oli Karhulinnassa huhtikuun 23. päivä vuonna 1945. Kuo ron harjoituspaikana toimi Karhulinna syksyyn 1954 asti. Talon muuttuneet toimintaolosuhteet lait toivat kuoron miettimään omien tilojen hankintaa. Ne löytyivätkin osoitteesta Länsipuisto 27. Tilat ostettiin Rönnholmin perikunnalta. Omien tilojen hankinta oli edellyttänyt laaja-alaista varainhan kintaa ja lukuisia talkootunteja. Priimusmoottoreina toimivat meille vanhoille porilaisille hyvin tutut henkilöt Aarne J. Mäkinen ja Lauri Lindroos. Aarne toimi autojen katsastajana ja Lauri muun muassa kaupungin palopäällikkönä. Oman kuorotalon vihkiäiset pidettiin syyskuussa 1954.
Vuosien varrella Länsipuiston tilat tulivat monelle porilaiselle tutuksi erilaisten juhlien pito paikkana. Talon takapihalla oli sauna, jonka seinille taltioitui vuosien varrella reippaita juo malauluja ja meheviä juttuja. Ne säilyivät siellä siihen asti, kunnes kuoro luopui kiinteis töstä ja tontilla olevat raken nukset purettiin. Mieskuoro henkeä ylläpidettiin saunomi-
sen lisäksi toimittamallamme jäsenlehdellä, jonka nimi oli POMILA.
Oli aika siirtyä nykyaikaan musiikkisalin-, keittiötilojen ja akustiikan osalta. Uusi kuorotalo nousi osoitteeseen Vapaudenkatu 10. Sinne päästiin muuttamaan maaliskuussa 1998. Hanke mahdollistui Länsipuiston tontin ja rakennuksen myynnillä rakennusyhtiölle.
