Viikkokokousterveiset | Kokous no. 6, Kausi no. 54
Kauden 54 kuudennessa klubikokouksessa 11.9.Vierailimme Vesilahden seurakunnan ylläpitämässä historiallisessa kivisakastissa. Ohjelmassamme oli tutustuminen kivisakastiin ja sen historiaan, sekä Vesilahden kirkkoon kirkkoherra Harri Henttisen eli KirkkoHarrin johdolla.
Aloitimme vierailumme kivisakastissa Kirkkoharrin kevyellä kenttähartaudella, johon sisältyi latinankielinen virsi, Isä meidän -rukous, sekä uskontunnustus. Tämän jälkeen sukelsimme kivisakastin historiaan. Kivisakasti valmistui jo vuonna 1492 ja kyseessä onkin Vesilahden vanhin rakennus. Aikoinaan tarkoitus oli rakentaan sakastin lisäksi myös kivikirkko Lempäälän malliin, mutta Kustaa Vaasan noustua Ruotsi-Suomen kuninkaaksi seurakuntia alettiin verottamaan raskaasti ja rahoituksen puutteesta johtuen kivikirkko jäi rakentamatta. Nykyisen Vesilahden kirkon valmistuttua 1802, kivisakasti on toiminut myös mm. laukon kartanon vainajien säilytystiloina, sillä paksut kiviseinät pitivät tilat verrattain viileinä myös kesäisin. Nykyisin kivisakasti palvelee mm. kesähartauksien pitopaikkana, ja vihitäänpä siellä joskus avioliittojakin.
Kivisakastista on löydetty ja siellä säilytetään yhä edelleen myös mielenkiintoisia esineitä. Mainittakoon esimerkiksi unilukkarin sauva, jolla pidettiin aikoinaan kirkkoväki hereillä saarnan aikana. Myös vanha kirkollisveroarkku kolmine lukkoineen ja kolmine avaimineen herätti keskustelua, samoin kuin erityisen merkittävä historiallinen löytö, 1600-luvulta peräisin oleva alkuperäinen hautajaisruno kehyksineen.
KirkkoHarrin tuntevat tietävät että juttua riittää ja vierailun aikana kerettiin sivuta myös erilaisia tapahtumia seurakunnan historiassa. 1950-luvulla vesilahden kirkko koitettiin polttaa erään veljesparin toimesta, jotka olivat hamuamassa kirkon ehtoollisviinivarantoja. Senaikaisen suntioparin tarkkaavainen toiminta kuitenkin keskeytti aikeet, ja pariskunta pakittiinkin tästä seurakunnan toimesta virsikirjalla. valitettavasti kyseiset veljekset päätyivät kuitenkin polttamaan myöhemmin vuonna 1958 Oriveden kirkon. Vierailun aikana kuultiin myös entisaikojen tavoista, kuten ”kirkkokänneistä” sillä aikoinaan kirkossa ei ollut lämmitystä ja isännillä oli tapana ottaa miestä väkevämpää lämmikkeeksi jopa tunteja kestävän messun aikana. Myös istumapaikoista aiheutui erilaisia kiistoja, sillä eturivin paikat olivat myös status-symboli. Muisteltiinpa tarinaa, jossa yläluokkaiset nuoret neidit tönivät vanhemman rouvan tieltään kirkon eturivissä, mutta vähänpä tiesivät kyseessä olevan nimismiehen rouvan, ja neitien kirkkomatka päättyikin kirkkorauhan rikkomistuomioon.
Tarinoiden ja historian läpikäynnin lomassa keskusteltiin ja mietiskeltiin myös nykyaikaa, ja sitä miten aiemmin elämä oli yksinkertaisempaa. kirkkoharri käytti sadasosasekunnin keksimistä analogiana nykyajan kiireen ja stressin täyttämään elämänmenoon, muistuttaen meitä elämään tässä ja nyt, yhdessä toistemme kanssa, kiireettä.
Kiitos Vesilahden seurakunta ja erityisesti KirkkoHarri Henttiselle mielenkiintoisesta vierailusta!
