Lempäälän Rotaryklubi on jälleen valinnut Vuoden Palvelijan. Tänä vuonna arvonimen sai lempääläinen pariskunta Leena ja Jouko Rautkivi. Valinta tehtiin nyt jo 44. kerran ja sen saaja julkistettiin klubin vuosijuhlassa ravintola Flemm’sissä Lempäälässä.
Vuoden Palvelija –arvonimen saajat Leena ja Jouko Rautkivi (oik.) kädessään taiteilija Kalevi Kankaalan suunnittelema kunniataulu. Heidän välissään Lempäälän Rotaryklubin edustajana Harri Nurmela.
Lempäälän Rotaryklubi valitsee vuosittain klubin toiminta-alueelta Lempäälästä tai Vesilahdesta henkilön tai yhteisön, joka klubin mielestä on parhaiten toteuttanut päivittäisessä työssään tai muissa toimissaan pyyteettömän palvelun ihannetta ja korostanut palvelemisen merkitystä kaikkien ihmisten kesken.
Ensimmäisenä Vuoden palvelijaksi v. 1982 valittiin Lempäälä-Seura ja viime vuonna tunnustuksen sai yrittäjä Miia Hellqvist Lempäälästä. Valinta on 18 kertaa kohdistunut suoraan henkilöön ja muilla kerroilla saajana on ollut yhdistys tai muu organisaatio.
Tämän Vuoden Palvelijan esitteli Lempäälän Rotaryklubin viime kauden presidentti Harri Nurmela.
– Tällä kertaa valinta ei ole kohdistunut yhdistykseen tai organisaatioon eikä henkilöön, vaan huomionosoituksen saaja on pariskunta. Kun kerroin asiasta henkilölle, jonka ansiosta valinta tehtiin, hän totesi että vihdoinkin, Tämä pariskunta on tehnyt niin pitkään pyytetöntä palvelutyötä, että huomioiminen on vähintään ansaittu, johdatteli Nurmela valintaa.
Uusia Vuoden Palvelija -huomionosoituksen saajia muistettiin perinteiseen tapaan taiteilija Kalevi Kankaalan tekemällä kunniataululla. Kiitospuheessaan pariskunta halusi hieman taustoittaa heidän palveluhistoriaansa.
– Jo Leenan isällä oli valokuvausliikkeessään Tampereella ns. “Jumalan kassa”, josta autettiin hädänalaisia mahdollisuuksien mukaan. Olimme molemmat olleet Leenan kanssa myös partiotoiminnassa pienestä saakka, ja siihen aikaan sielläkin painotettiin lähimmäisenrakkautta, muisteli Jouko Rautkivi alkuun.
He olivat 10 vuotta “salakihloissa”, mutta kun viimein menivät naimisiin, he päättivät ottaa sijaislapsen, joita 50 v. sitten oli paljon tarjolla Tampereella. Tämä seitsenvuotias poika oli kaiken lisäksi kuuro, joka teki omat haasteensa. Lopulta hän kuitenkin kirjoitti ylioppilaaksi ja valmistui ammattiin.
Omia lapsia perheeseen syntyi tyttö ja poika. Ensimmäisen työuransa Jouko teki alkuun ilmavoimissa lentäjänä ja sitten aluelennonjohdossa Aitolahdessa Tampereella. Leena työskenteli alkuun valokuvausliikkeessä ja sitten perhepäivähoitajana, omaishoitajana ja Sininauhassa keittiövastaavana.
– 2000-luvun alussa koimme voimakasta Jumalan johdatusta ja hakeuduimme vetämään Posiolle Lähetysseuran Lapiosalmen eräleirikeskusta. Posiolla olimme viisi vuotta.
Melko pian Lempäälään paluun jälkeen pariskunta päätyi mukaan avustamaan Lempäälään tulleita pakolaisperheitä. Tämä työ on ollut erityisesti Leenan harteilla. Siihen on kuulunut mm. suomalaisen ruuan valmistuskursseja perheiden äideille. Leena organisoi myös matonpesua, josta saatu tuotto käytettiin pakolaisperheiden hyväksi. Jouko on hankkinut perheille esimerkiksi huonekaluja ja muuta tarpeistoa ympäri Pirkanmaata.
-Vedimme myös avioparikursseja Lempäälän kansalaisopistossa kolmen talven ajan, täydentää Leena.
Viime vuosien suurimpia ponnistuksia pariskunnalla on ollut Aavankadun tulipalossa koko omaisuutensa menettäneen seitsenlapsisen perheen auttaminen.
– Heille piti hankkia koko irtaimisto palaneen tilalle ja avustimme hankalissa vakuutusasioissa, muistelee Jouko.
Taulua luovuttaessaan Harri Nurmela totesi vielä, että häntä liikuttavat itkevät isot miehet ja pyyteettömästi toisia auttavat ihmiset.
– Te olette juuri sellaisia ihmisä, Nurmela totesi.
Teksti ja kuva: Jorma Lehtinen
Artikkeli on julkaistu myös Lempäälän-Vesilahden Sanomissa
