Kampin Rotaryklubi on jo monen vuoden ajan järjestänyt jäsenilleen mahdollisuuden tutustua, hyväntekeväisyyden merkeissä, Tallinnan monipuoliseen kulttuuriin ja gastronomisiin antimiin. Vanhan Hansakaupungin historia, musiikillinen tarjonta sekä gastronomia ovat tyhjentämätön kaivo, josta oma pääkaupunkimme valitettavasti voi vain uneksia. Oheisena hyvin lyhyt selostus tämän vuoden kulttuurimatkasta, josta valitettavan harva Kampin Rotaryklubin jäsen sai nauttia.
Kirjoitan harvoin ruoka-arvosteluja, koska useimmiten ravintolaruoka ei edes ole kirjoituksen arvoinen, mutta tällä kertaa tunnen, että minun on pakko jakaa poikkeuksellista kokemustamme, jota harva, mutta sitäkin iskukykyisempi Rotary joukkomme sai kokea juhlaillallisella Tšaikovski ravintolassa Tallinnassa. Pääkokki Vladin ja hänen kollegoidensa tarjoama palvelu oli virheetöntä, ajoitus ja huomio yksityiskohtiin olivat täydellisiä.
Nautimme, kuten asiaan kuuluu, alustavat Mojitot Tšaikovskin hulppealla terassilla, jonka jälkeen siirryimme ruhtinasmaiseen lasikattoiseen ravintolasalin pöytään, jossa servietistä muotoillut joutsenet meitä odotti. Pöydässä meidät otti vastaan osaava herra Vladredean, joka suositteli Signiture Menua. Valinta oli erinomainen, vai mitä mieltä ovat arvon lukijat seuraavasta:
1 Parsaa parmesanjuustoravulla, greipillä, siikaa ja sitruuna hollandaisekastikeella
2 Lohi- ja katkarapuraviolit sokeriherneillä, tillimajoneesilla, taimenen mädillä ja sahramikonsommélla
3 Ruijanpallasta perunasoseella, simpukoilla, suolakurkulla ja sitruunaruoho beurre blancilla
4 Vasikanfilee persiljanjuurisoseella, confit purjolla, pinjansiemenillä, lehtikaalilastuilla ja rakuuna demiglacella, joka Pirkon kohdalla korvattiin erinomaisella vihannesvariaatiolla.
5 Pavlova à la Tšaikovski.
Eikö kuola ala lukijoilla jo valua? Jälkiruoka Pavlova à la Tchaikovskyn esittely oli jo sinänsä aterian hinnan arvoinen. Kun ateriaan vielä yhdistetään Bourgognelaista Chablis Vieilles Vignes AOC, Maison Roche de Bellen ja Pays d’Oc kotoisin olevaa Pinot Noir “Heritage du Conseiller” ja lopuksi vielä jääkylmä Limoncello di Sorrentoa, niin sinfonia mahalle ja mielellä oli totaalinen. Illasta ei puuttunut muuta kun uni onnellisen mahan vieressä.
Hyvin nukutun yön jälkeen Kampin Rotarin aktiivinen iskujoukkue suuntasi opastetulle museokiertueelle Kiek in de Kökin linnoitusmuseoon. Museo muodostuu yli 500 metrin pituisten keskiaikaisten tornien ja muurien muodostelmasta, josta Kiek in de Kökin tykkitorni on mahtavin. Linnoituksen muut tornit ovat Neitsyt-torni, Marstall-torni ja lystikäsnimisestä Lyhytjalkaisen portin torni.
Intendentti Liina Altmäen osaavalla opastuksella meille tietämättömille kerrottiin, että Tallinna on ainoa Viron kaupunki, jota vihollisjoukot eivät ole valloittaneet tai tuhonneet. Näyttely esittelee, kuinka hansakaupasta, Mustapää veljeskunnan johdolla, kukoistanut kaupunki investoi puolustusrakenteisiin, muureihin ja torneihin, jotta Moskoviitit kyettäisi torjumaan. Yläkaupungin ympärille rakennettiin massiiviset linnoitusvyöhykkeet ylimystön suojaksi. Veljeskunta oli ainutlaatuinen kauppaseuran ja puolustusliiton yhdistelmä, joka jo silloin tiesi mistä vihollinen tulee, eli ei mitään uutta auringon alla. Tunnin kiertue venyi kahteen tuntiin innostusten keskusteluiden johdosta. Ehkä kapeilla ja epäsäännöllisillä portailla viiden kerrosten välillä oli myös osuutensa. Museo on sen verran laaja, että päivä ei olisi riittänyt sen tutkimiseen. Mainittakoon, että tornin ”kökissä” eli keittiössä ei taatusti valmistettu mahallisia sinfonioita, sen verran primitiivinen se oli
Ehkä tähän voi laulaa muunnelman laulusta ”Putte possun nimipäivästä”. Meillä kaikilla oli niin mukavaa, ähäkutti kun ette saaneet olla mu-ka-na”
