Terveisiä täältä maailman toiselta puolelta!
Olen siis aloittanut arjen totuttelun Carlos Pellegrinissä oikeastaan aikalailla tasan kuukausi sitten. ( jo pikkuisen päälle). Ennen kuitenkin saapumista tänne, olimme 4päivää São Paulossa!! Tutustuminen tuohon suurkaupunkiin oli huikea kokemus yhdessä muiden ”suomityttöjen” kanssa.
Meitä lähti siis yhteensä 12 tyttöä. (6 tyttöä Brasiliaan ja 6 Argentiinaan)
Tutustuimme Sao Pauloon kaupunkina sekä yhtenä päivänä ajoimme alas Guarujan beachille. Näkymät ajomatkalla olivat upeat.
Matkaan siis tottakai kuului myös koulutusta tulevaa vuottamme varten. Koulutusta oli hotellillamme tiloissa, jossa paikalliset Rotarit kertoivat latinalaiskulttuurillisista tavoista ja muutama entinen vaihtari tuli kertomaan omasta vuodestaan.
Matka kerrassaan oli tapahtumarikas ja upea aloitus vuoteen!
“Lomailun” jälkeen kuitenkin oli vihdoin ja viimein aika lentää omiin tuleviin maihimme/ kaupunkeihimme.
Lensimme siis yhdessä Argentiinaan menevien tyttöjen kanssa Buenos Airesiin. Buenos Airesista meidän host- perheet tulivat hakemaan meidät. Minua vastassa oli vanhin host- siskoni Josefina sekä host-äitini Belén.
Lentokentällä kaikkien perheet olivat iloisesti kylttien kanssa odottamassa meitä, mutta tyttöjen kanssa meillä  oli nopeat hyvästit  ja matka omiin kaupunekeihimme sai alkaa.
Koska minun kyläni Carlos Pellegrini on 5tunnin ajomatkan päässä Buenos Airesista, nukuimme yön hotellissa. Seuraavana päivänä ajoimme Rosarion kautta moikkaamassa keskimmäistä siskoani Maria Pazia Rosariossa, mutta sen jälkeen ajoimme kotiin.
Perheeseeni tosiaan kuuluu kolme siskoani Ana Luz (15), Maria Paz (19), ja Josefina (22) lisäksi vanhemani Belen ja Marcelo.
Vanhimmat siskot opiskelevat jo yliopistossa aiemmin mainitsemassani Rosariossa yliopistossa sekä Maarcelo työskentelee viikot toisessa kaupungissa, joten arkea eniten vietän äidin sekä pikkusiskon kanssa.
VAnhemmat siskot kuitenkin viettävät joitain viikonloppuja täällä Pellegrinissä ja me aina välillä Rosariossa, joten vanhemmat siskot on tottakai tullut tutuksi.
Kun saavuin Pellegriniin, ensimmäisenä päivänä kun heräsin,  menimme äitini kanssa esittäytymään opettajille kouluun ja hakemaan minulle koulupukua. Sitä seuraavana päivänä olinkin jo koulussa.
Nyt 4 viikkoa tätä koulua käyneenä kaikki oikeastaan tuntuu jo täysin normaalilta arjelta täällä. Opettajat ja muut koululaiset ottivat lämpimästi vastaan ja saivat minut tuntemaan tervetulleeksi. Koen samalla, että varsinkin näin alussa pienen kaupungin hyvät puolet ovat tulleet vastaan, sillä kaikki haluaa tutustua minuun täällä. Oli kyse sitten rehtorista, kaverin vanhemmista tai apteekin myyjästä. Kaikki ovat innoissaan ja ihmeissään vaihto-oppilaasta niin kaukaa kuin mistä minä tulin.
Koulupäivät poikkeavat aika roimasti Suomeen verrattuna. Koulu alkaa joka päivä 7.20. ja päättyy 13.10. Tunnit kestävät n.90minuuttia ja väleissä on n.10 minuutin välitunteja. Eri aineita päivässä on 4. Suomenrikkaus kouluruoka puuttuu, joten koulun jälkeen kaikki kiitävät kotiin syömään perheensä kanssa.
Ruuan jälkeen on joko siesta-aika tai liikuntatunti. Liikuntatunnit ovat niin sanotusti erillään koulupäivästä, joka tarkoittaa, että esimerkiksi minun liikuntatunti on aina klo17. Liikuntatunnin jälkeen kaikki menevät joko omiin harrastuksiin, opiskelemaan tai viettämään aikaa  yhdessä jonnekin.
Päivällinen syödään n. 21-22 maissa tai myöhemmin.
Kuitenkin minun perheessä syömme melko aikaisin, jo joskus klo 20-21. Kaikki kellonajat riippuu niin paljon päivästä, sillä tietenkään arkipäivät ei täälläkään ole samanlaisia ja täällä kellonajat on aina vähän sinne tänne, joten kelloa ei aina katsota niin tarkkaan.
Koen, että minulle arkeen tottuminen täällä ei vaatinut erityisesti aikaa tai se ei muutenkaan ollut erityisen haasteellista minulle. Koen siis alkuviikkojen sopeutumisen menneen hyvin! Suurena plussana on ollut kaikki ihmisten ”lämpimyys” ja kiinnostus minusta, jonka jo aikaisemmin jo mainitsinkin. Pääsin helposti kaveriporukoihin ja koulussa ja muualla,  aikuiset ovat olleet ihania minua kohtaan.
Tottakai on ollut valtavasti ihmetyksiä, koska kulttuuri on täysin erilainen, mutta tottuminen niihin on mennyt ihan kivasti. Tietenkin kulttuurin ohella kielihän on täysin uusi! Lähtiessäni espanjankielen taito oli todella vähäinen. Koen kuitenkin ja, mitä perhe ja ystävät ovat sanoneet, että rohkeus puhumiseen ja erityisesti taito ymmärtämiseen on noussut valtavasti. Mutta en voi sitä kieltää, etteikö vaikeaa olisi ollut ymmärtää täysin uuttaa kieltä uudessa ympäristössä.
Kylässäni on myös toinen vaihtari, hän on Belgiasta. Kaksi viikkoa sitten aloitimme espanjan tunnit yhdessä yksityisopettajan Ana Leivon kanssa. Opettaja on kokenut ja vaativa, mutta sympaattinen. Hänen kanssa kielen opiskelu on antanut jo kahdessa viikossa paljon hyötyä, joten odotan jo kovasti kielenoppimista lisää hänen kanssaan.
Viikonloput aluksi meni uusien koulukavereiden kanssa, mutta yhden viikonlopun vietimme Rosariossa perheen ja serkkujen kanssa, sekä viime viikonloppu meni Rotary- leirillä! Leirillä siis tapasin vihdoin kaikki tämän Districtin vaihto-oppilaat Inboundit sekä Outboundit. Viikonloppu oli hauska ja sieltä jäi lisää muistoja käteen. Leirin tarkoituksena oli tottakai tutustua toisiimme, viettää aikaa yhdessä, mutta myös jokaisen nuoren oli pidettävä esitelmä. Esitelmä oli n.5minuutin pituinen, mutta se oli pidettävä espanjaksi. Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli hyvä ja odotan jo innolla seuraavia tapaamisia vaihto-oppilaiden kanssa tässä Districtissä.
Eilen aloitin yhdessä tanssikoulussa tanssin, mutta muuten arki on jo rutinoitunut normaaliksi. Tällä hetkellä suurin haasteeni on kieli, ja siihen haluan nyt nähdä vaivaa oikein kunnolla, jotta kommunikaatio lähtisi sujumaan myös espanjaksi.
Kiitos jo tässä vaiheessa Meri-Naantalin Rotary Clubille, tämän vuoden mahdollistamisesta. Jo tässä vaiheessa en vaihtaisi näitä kuukaudessa koettuja kokemuksia mihinkään.
Share This