Tarmo Lemola

”Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan pysähtyneisyys on korvattava uudella tekemisellä, jonka ydinasiana on tutkimus- ja innovaatiovetoisuuden vahvistaminen taloudessa ja kaikilla yhteiskunnan sektoreilla”, totesi Tarmo Lemola. Espoo Meri Rotaryklubissa torstaina 5. marraskuuta vieraillut Lemola kertoi tutkimus- ja innovaatiopolitiikan kehityskaaren 1960-luvulta nykypäivään ja kuvasi tämän päivän haasteita.

Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka on valtion toimintaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rahoittamiseksi, sen toimintaedellytysten parantamiseksi ja tulosten hyväksikäytön edistämiseksi. Suomessa se ei ole oma hallinnonala, jolla olisi oma ministeriö ja ministeri. Hallinto on jaettu pääasiassa tiede- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön vastuulle, mutta myös muut ministeriöt toimivat alalla. Valtion panostus toimintaan noin 2 miljardia Euroa vuodessa. Tärkein toimija on yrityssektori.

Tarmo Lemola on toiminut tutkimus- ja innovaatiopolitiikan suunnittelijana, tutkijana, hallintovirkamiehenä sekä konsulttina ja yrittäjänä 1970-luvun alkupuolelta lähtien.  Hän kertoi rotareille oman kokemuksensa perusteella toiminnan kehityskaaresta ja haasteista.

Aihe nousi Suomessa keskusteluaiheeksi 1960-luvulla, jolloin pääpaino oli tieteessä ja aihetta kutsuttiin tiedepolitiikaksi. 1980-luvulla alettiin panostaa teknologiaan, perustettiin Tekes ja aihepiiriä ruvettiin kutsumaan tiede- ja teknologiapolitiikaksi. 1990-luvulla tutkimus- ja kehittämistoiminta oli lamasta huolimatta valtion erityisessä suojeluksessa ja alan rahoitusta kasvatettiin. 2000-luvulla pääpainona on ollut tutkimus- ja innovaatiopolitiikka.

2010-luvun vaihteessa alan kehittäminen pysähtyi, rahoitusta leikattiin ja pysähtyneisyys on jatkunut näihin päiviin asti. Lemola pohti syitä kehityksen pysähtymiseen ja esitti syiksi finanssikriisin, Nokian matkapuhelinliiketoiminnan romahtamisen ja uusien poliittisten paradigmojen ja ideologioiden esiintulon.

Lemolan esitys synnytti aktiivisen keskustelun Suomen vaihtoehdoista ja tulevaisuudesta. Lemola esitti, että ainoa vaihtoehto on korvata pysähtyneisyys aktiivisella uudella tekemisellä, jonka ydinasia on tutkimus- ja innovaatiovetoisuuden vahvistaminen taloudessa ja kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Taloudessa ja yhteiskunnassa on patoutunutta uudistamistarvetta: viennin pohjan monipuolistaminen, palvelualojen viennin lisääminen, kasvuyritysten synnyttäminen, radikaalien uusien innovaatioiden aikaansaaminen ja perusosaamisen syventäminen yleiskäyttöisissä teknologioissa.

Näiden haasteiden ratkaisemisessa valtion rooli on edelleen tärkeä. Perusrakenteet ovat Suomessa kunnossa, mutta ne on elvytettävä tekemään omaa osaansa entistä tehokkaammin.

 

 

Share This