WWF Suomen sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola vieraili klubimme kokouksessa 17. maaliskuuta ja kertoi kosteikoiden merkityksestä vesiensuojelussa. ”Suomenlahden tila on parantunut, mutta kaikkien rannikkovesien tila ei ole saavuttanut rehevöitymisen vuoksi hyvää tilaa. Valuma-alueiden kosteikot ovat keskeisessä asemassa vesiensuojelutoimenpiteitä harkittaessa”, totesi Jyrkänkallio-Mikkola.
Jyrkänkallio-Mikkola esitteli Suomen pintavesien ekologisesta tilaa ja kertoi, miten rannikon tila heijastaa jokien ja niiden valuma-alueiden tilaa. Valuma-alueiden vedenpidätyskyky on keskeisessä asemassa virtaamien ja ravinnehuuhtoutumien hillitsemisessä. Kosteikot tarjoavat toimivan ratkaisun ongelmaan.
Monitoiminnalliset kosteikot pidättävät kiintoaineista ja ravinteita, hidastavat vedenvirtausta ja ovat vesivarastoja kuivina aikoina. Lisäksi ne lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja ovat virkistysarvoltaan hienoja.
WWF Suomi on vetänyt alueellisia vesiensuojeluhankkeita Länsi-Uudellamaalla runsaan kolmen vuoden ajan. Rotareille esiteltiin Siuntion, Ingarskilan- ja Inkoonjoen valuma-alueilla ja rannikon läheisillä välivaluma-alueilla toteutettuja projekteja.
Kosteikot on rakennettu yksityisille maille yhteistyössä maanomistajien kanssa. Ne ovat maanomistajille vapaaehtoisia toimenpiteitä, joissa joutomaat on muutettu kosteikkoalueiksi eikä tuottavimmista maa- ja metsätalousmaista luopuminen ole ollut tarpeen.
Rotarit ovat olleet aktiivisia Itämeren suojelussa. Jenny Jyrkänkallio-Mikkolan esitys tarjosi runsaasti ajatuksia rotareiden omien projektien ja toimenpiteiden suunnittelua ja toteutusta varten.
